maanantai 16. helmikuuta 2009

"Waiting for the worms to come"

Kävin katsomassa Lahden Kaupunginteatterissa Samuel Beckettin modernin teatterin klassikon "Huomenna hän tulee" ("Waiting for Godot"). Hankala sanoa mitä mieltä esityksestä noin viime kädessä olen... Toisaalta jo syksyllä iski ääretön skepsis näytelmän tulkintaa kohtaan luettuani Etelä-Suomen Sanomista ohjaaja Samuli Reunasen omia kommentteja tulkinnastaan:

"Tarvitsin rahaa ja täältä [Lahden kaupunginteatteri] tarjottiin töitä

[...]

Totta on, että kaksikymppisenä olin eksyksissä itseni kanssa, ja Beckettin taide kolahti kovaa. Mutta en ole koskaan erityisemmin halunnut ohjata Beckettiä"

Eli taiteellista näkemystä ei oikein ole ja näytelmä pelkkää leipätyötä ohjaajalle? Harmittavasti juuri tämä motivaation puute näkyy Reunasen tulkinnassa. Näyttelijät tuntuvat tekevän roolinsa rutiinilla - eivätkä tarpeeksi voimattomasti. Itselleni Beckettin näytelmässä olennaista on juuri voimattomuuden, passiivisuuden, nimettömyyden ja kasvottomuuden - toivottomuuden - tunne - se, että Godota odotetaan ilman syytä, ilman perusteita: kunhan odotellaan. Varsinkaan Iikka Fors ei ole nähtävästi oikein tavoittanut Beckettin näytelmän tunnelmaa, apokalyptista, sietämättömän tylsää merkityksettömyyden kokemusta. Fors tuntuu saapuneen väärään esitykseen. Tainnut jäädä "The Beatles Story":n Ringo Starrin rooli päälle? Tapani Kalliomäki puolestaan tavoittaa aneemisuudessaan jotain olennaista Beckettin näytelmän toivottomuudesta.

Lavastuksessa on muutamia kivoja oivalluksia. Esimerkiksi hedelmäpelikoneen ja televisioissa pyörivien roskaohjelmien keskeinen sija lavastuksessa on kiinnostavaa. 2000-luvun merkityksettömyys ei tule merkityksien tyhjyydestä, vaan merkkien ylenpalttisuudesta. Tosin, voidaan kysyä onko tämä ratkaisu sittenkin hieman laiska ja tavanomainen. "Viihde on länsimaisen kulttuurin rappeutumista" ja niin edelleen. Eikö tämä virsi ole kuultu jo miljoonia kertoja?

Jo ensi-illasta Etelä-Suomen Sanomat kirjoittavat, että "esitys tuntui vähän raakilemaiselta. Odottaa sopii, että esityskertojen myötä näytelmä hioutuu tasapainoisemmaksi kokonaisuudeksi." (21.10.2008) Odottelu on toki sopinut, mutta ei ole paljoakaan terävöittänyt tulkintaa. Reunasen visio ei tuo mitään kiinnostavaa lisää Beckettin tekstiin, vaikka toki näytelmän alusta loppuun mielellään katsookin. Lievä pettymys siis.

Ei kommentteja: