torstai 19. helmikuuta 2009

Logiikasta

(Kommentti tänne.)

"Koska –kuten professori Kari Enqvist on huomauttanut- maailma ei aina noudata logiikan lakeja vaan esimerkiksi kvantti-ilmiöiden tasolla A ja ei-A voivat vallan hyvin olla yhtaikaa tosia, en voi mielestäni tietää varmasti että metafyysiset uskomukseni ovat tosia."

Mutta - kuten Enqvistille saman tien huomatettiin - logiikan tarkoitus ei ole kuvata maailman metafyysista rakennetta, kuten Wittgenstein ja heikommassa mielessä vielä Quine ajattelivat, vaan pikemminkin antaa normeja sille, miten päättely tulee suorittaa.

Jos hyväksyt väitteen A ja väitteen B, joudut väistämättä väittämään väitteen C. Tämä tarkoittaisi logiikassa sitä, että logiikan säännöt ovat olennaisesti sosiaalisesti muodostuneita. Esim. Platonin "Protagoras"-dialogissa esitetään yleisö väittelyn ja argumentoinnin erotuomarina. Eli: kun väittelijä väittää A:n ja B:n, olettaa yleisö tämän väittävän myös väitteen C. Tällä tavoin loogisuus määrittyy sosiaalisten normien ja paineen kautta.

Platonin "dialogipeleissä" olennaista on kysyjän, joka johtaa keskustelua ja vie järkeilyä eteenpäin, sekä vastajaan, joka vastaa joko "kyllä" tai "ei", välinen suhde. Vastaaja ei yleisön ollessa läsnä saa vastata ristiriitaista, muutoin tämä joutuu yhteisönsä silmissä naurunalaiseksi.

Tarkoitukseni ei ole tässä "relativisoida" logiikka, ainoastaan kieltää sen metafyysinen, maailman rakennetta heijastava status.

Ei kommentteja: