sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Kuinka filosofiaa luetaan?

Filosofian historiaan perehtymisessä on se vaara, että monasti sen tutkiminen ohjaa pois kysymysten ääreltä ainoastaan uppoutumaan, syventymään tekstiin. Löytämään tekstin takaa aito, ainoa oikea merkitys. Traditioon asettuminen jähmettää ajattelun kivipaasiksi, eikä mitään uutta ja luovaa voi syntyä. Filosofian historia tulee nähdä varastona (vrt. Deleuze: teoria työkalupakkina), mistä otamme tarvitsemamme. Yleinen ymmärrys filosofian historian keskeisistä klassikoista on paikallaan, jotta ylipäänsä löytää tiensä varaston oikealle hyllylle. Mutta että veivata Platonit, Aristoteleet, Kantit, etc. all over again? Ei kiitos.

Pikemminkin klassikoita tulee käyttää hyväkseen. Kuten Michel Foucault puhuu suhteestaan Nietzscheen: vain ystävää saa käyttää hyväkseen. Foucault'n ajatuksen taustalla on kantilainen periaate: "kohtele ihmisiä aina päämääränä sinänsä, äläkä pelkkänä välineenä". Hän kääntää ajatuksen toisin päin: "käytä ihmisiä hyväksesi pelkkänä välineen,ä mutta tee se ainoastaan silloin kun kyseessä on ystävä". Ainoastaan ystävää saa käyttää hyväkseen. Ystävän ajatusten hyväksikäyttö on suurinta kunnioitusta, mitä ystävälle voi tehdä. Näin ollen omat filosofiset ystäväni (Nietzsche, Heidegger, Marx, Frankfurtin koulun ajattelijat., Foucault itse..) ovat kaikki oman hyväksikäyttöni kohteena. Tarkoitukseni ei ole tehdä esitystä siitä mitä herrat "todella ajattelivat". Tällaisesta ei omassa ajattelussani ole kyse. Pikemminkin kyse on tasavertaisesta keskustelusta.

Tällainen on lähtökohtana myös feministifilosofi Luce Irigarayn ajattelussa. Hänen tarkoituksenaan on luoda tasavertainen dialoginen suhde luettavaan ajattelijaan. Tätä suhdetta luonnehtii nk. "rakkaudellinen tyyli":

"Liikuttaminen on Irigarayn rakastajien kieleksi kutsutun tyylin keskeinen elementti. [...] Rakkaussuhteen vaikutelmaa vahvistaa dialogimuoto, johon Irigaray asettaa luentansa filosofian historian ja fenomenologian klassikoista."

"Irigarayn rakkaudellista tyyliä luonnehtii dialogisuus. Dialogisuus muodstuu kolmella eri tasolla: Irigarayn ja tulkittavan tekstin välillä, Irigarayn ja lukijan välillä sekä parina, joka muodostuu lukijan uudesta näkökulmasta Irigarayn tulkitsemaan tekstiin."

Irigarayn intentiona on tuoda ajattelijoiden välinen kommunikaatio rakkaus- ja ystävyyssuhteen kaltaiseen tasavertaiseen tilaan, jossa kummankin erityisyydelle annetaan tilaa ja erimielisyyksistä huolimatta lukija ja klassikko voivat kommunikoida mielekkäällä tavalla.

"Dialogimallin avulla voitaisiin nostaa toisenlainen malli filosofian perinteeseen nojaavaan ja siten maskuliinisuuteen kytkeytyvän auktoriteetin rinnalle tai tilalle. Tässä mallissa autonominen keskustelija olisi lähtökohtaisesti dialogisessa suhteessa toiseen, tasavertaiseen keskustelijaan, mikä edistäisi perifilosofista päämäärää nostaa ajatukset etusijalle auktoriteetin sijasta".

(Sitaatit Virpi Lehtisen esseestä "Sukupuoli ja filosofinen tyyli" teoksessa "Feministinen filosofia" (Oksala & Werner toim.))

Ei kommentteja: