lauantai 21. helmikuuta 2009

Kaikki on totta...

...kirjoitti Matti Wuori viimeisen esseekokoelmansa nimessä. Kaikki on totta. Tämä on naiivin dogmatismin ohjelma ytimessä. Akateemisessa maailmassa traditioon tukeutuva filosofia ei kykene ymmärtämään filosofian keskeistä ideaa: ajatella itse. Tradition painolasti tukahduttaa ajattelun puutteella: et vielä tiedä tarpeeksi, jotta voisit sanoa, mitä itse ajattelet. Filosofia ei kuitenkaan ole puutetta, tiedon puutetta, vaan ylijäämää. Runsautta tuhlausta. Viisikymmentä vuotta eteenpäin: raavit otsaasi ja mietit: "mitäpä se Aristoteles tarkoittikaan niillä hyveillä?"

Filosofia ei kuitenkaan ole ajatuksen, tulkinnan puutetta, vaan ideoiden ja ajatusten runsautta.

Naiivi dogmatismi ottaa kaiken todesta, sellaisena kuin se on: niin fundamentalistiuskovaiset kuin ateistitkin ovat oikeassa; Heidegger, Marx, Deleuze, Quine, Wittgenstein, Rawls: kaikki oikeassa. Omaksuessaan pienen idiootin lailla kaiken todeksi, luo filosofia lukijan päähän jännitteitä, keskusteluyhteyksiä ja - ennen muuta - ajattelua. Naiivin dogmaattisuuden filosofia ei kiellä, vaan myöntää. Se myöntää aivan kaiken. Ja koska se näin tekee, jää filosofisen subjektin tehtäväksi luovia ristiriidoista, jännitteistä ja epäkoherenssista jotain uutta. Käsitteiden luominen ei tapahdu tyhjiössä, ja ottamalla kaiken, aivan kaiken, tosissaan ja kyseenalaistamatta, joutuu subjekti väistämättä luovuuden tilaan, jossa tämä yhdistelee lukemiaan ajattelijoita synnyttäen samalla jotain uutta. Ajattelun rationaalisuus on johdonmukaista, päätepisteeseensä vietyä dogmatismia.

Tehtävä on mahdoton: filosofin on, ollakseen johdonmukainen naiivissa dogmaattisuudessaan, luettava kaikki maailman kirjat, ajateltava kaikki maailman ajatukset, käytävä kaikki maailman keskustelut...

Filosofia ei ole luopumista, selkeyttä tai arkikielen epäselvyyksien selvittämistä (vrt. Wittgenstein). Se ei ole kriittisyyttä vaan ylitsevuotavaa, johdomukaista dogmaattisuutta, joka runsaudessaan ja tuhlauksessaan löytää oman äänensä ja omat käsitteensä.

Ei kommentteja: