keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Fact/value

Kantilainen fact/value-dikotomian rikkominen on keskeistä Max Horkheimerin ja muiden frankfurtin koulun filosofien ajattelussa. Objektiivinen maailma on kyllä käsitettävissä, mutta ainoastaan sen kustannuksella, ettemme voi sanoa, mikä on arvosidonnaista ja mikä arvovapaata ajattelua. Itseasiassa voimme tulkita kaiken ajattelun näin ollen jo lähtökohtaisesti eettisesti sitoutuneeksi.

Tämä sitoutuneisuus ei ilmene tieteen substantiaalisissa propositioissa. Musta aukko yhtä hyvin kuin atomikin ovat todella olemassa, eikä näissä sinänsä ole mitään eettistä. Kyse ei ole ajattelun substanssista vaan ajattelun muodosta. Subjektiivinen, teknokraattinen järki ei kykene luovaan, tämän hetken ja tilan ylittävään ajatteluun. Se kykenee ainoastaan muuntamaan ja kontrolloimaan jo olemassaolevaa. Muuttuessaan yhteiskunnan kattavaksi ideologiaksi subjektiivinen järki tuottaa passiivista ja konformistista subjektiviteettiä. Tässä on ajattelun ja tiedon eettisyys. Tosiasiat eivät sinänsä ole eettisiä, vaan eettistä on se tapa jolla ajattelu luonnonobjekteja kohtelee. "Valistus kohtelee esineitä kuin diktaattori ihmisiä."

Ei kommentteja: