perjantai 9. tammikuuta 2009

Who are the brain police?

Kiinnostukseni erityistieteisiin on ollut viime aikoina valtaisaa. Tällä hetkellä työn alla on behavioristipsykologin B.F. Skinnerin teos "Mikä ihmistä ohjaa" (WSOY, 1974) Skinnerin teos on julmuudessaan, kylmyydessään sekä weberiläisessä "rationaalisuudessaan" lähes Markiisi de Saden kaltainen valistuksen epäinhimillisyyden paljastaja. Kirjan koko alkupuolisko on ihmisen käyttäytymisen teknologiaa; sen tarkastelemista, miten ihmisen käyttäytyminen on ulkoisten olosuhteiden determinoimaa.

Kirjansa aluksi Skinner päivittelee sitä, kuinka käyttäytymistiede (ei siis psykologia, jonka etymologinen alkuperä 'psykhe' viittaa sieluun ja mieleen, sekä näiden sisäisyyteen) ei ole vielä päässyt teknologiseen vaiheeseensa biologian ja fysiikan tavoin. Käyttäytymistieteen olisi löydettävä ihmisen käyttäytymistä ohjaavat lainalaisuudet, ja sitten kyettävä kontrolloimaan suuria ihmismassoja aversiivisen ohjaamisen ja positiivisen vahvistuksen avulla.

Determinismin ohella Skinnerin ajattelun filosofisiin perusteisiin kuuluu paitsi tietynlainen darvinismi, niin myös vapaan tahdon ja minuuden kieltämisen ideat. Individualismi eikä minkäänlainen sosialismi ole mahdollista Skinnerille. Hänelle ihmisen käyttäytyminen on täysin selitettävissä mekaanisesti. Yksilön käyttäytyminen ei ole muuta kuin ympäristön olotilan, siinä vallitsevien olosuhteiden ja perinnöllisen reagointitavan ykseys. Mitään autonomiaa ei subjektilla voida Skinnerin 'filosofiassa' sallia:

"Vailla yhteiskunnallista ympäristöä ihminen pysyy pääasiallisesti villinä, kuten ne lapset joiden kerrrotaan varttuneen susien parissatai pystyneen varhaisesta iästä lähtien huolehtimaan itsestään suotuisassa ilmastossa. Ihmisellä, joka on ollut lapsuudesta lähtien yksin, ei ole lainkaan sanallista käyttäytymistä, hän ei tiedosta itseään henkilöksi [...] Yksin oleminen merkitsee ettei ihminen ole juuri mitään." (Skinner 1971, 117) Tämä merkitsee Skinnerin mielestä yksilölle mahdottomuutta vastustaa vallitsevaa todellisuutta. "Myös kumouksellisina esiintyvät ovat melkein tyystin niiden järjestelmien perinteisiä tuotteita, joita he kumoavat." (Ibid., 118)

Marxilaisesta näkökulmasta (joka kuitenkin on oman ajatteluni eräs peruspilareista) tällainen ajattelutapa ei tietenkään ole millään tavoin esteellinen kumoukselliselle toiminnalle. Ihminen syntyy tiettyyn historian hetkeen, jossa vallitsee tietyllä tavalla järjestäytynyt materia ja joka osaltaan tuottaa ihmisen olemuksen. Marxille ihminen on aikakautensa tuote, ihmisolemus historiallista. Kuitenkin ihminen kykenee muttaamaan ympäristöään, tätä ei kaiketi Skinnerkään kiellä, ja juuri tämä on ihmistä määrittävä elementti. Ihminen kykenee tuottamaan materiasta jotain uutta. Ihmisellä on mahdollisuus luomiseen; ja siten myös itsensä luomiseen. (Antropogenesis) Marxin mukaan Feuerbach ja muut mekaanisen materialismin edustajat "unohtavat, että juuri ihmiset ihmiset muuttavat olosuhteita ja että kasvattajan itsensä täytyy tulla kasvatetuksi." (Marx, "Teesejä Feuerbachista" teoksessa Marx & Engels, Valitut teokset 1, 7) Maailman muuttaminen vaatii inhimillisen aktivisuuden. Tämän seikan kieltämisessä vulgaarimarxilaiset ovat samaa mieltä Skinnerin kanssa. Minuutta ei ole.

Skinnerin, jonka voidaan nähdä olleen melkoinen konservatiivi, ottaa filosofiseksi perusasetelmakseen darvinismin korostaen adaptiivisen käyttäytymisen merkitystä. Valistukselle tyypilliseen tapaan Skinner päätyy empirismissään tilanteseen, jossa vallitseva kapitalistinen järjestelmä on luonnollinen olotila, jonka muuttaminen on mahdotonta, ja jonka hallinnointiin tarvitaan hallinnointia, byrokratiaa - sekä erityisesti käyttäytymistieteellistä teknologiaa. Yhteiskunnalliset ja poliittiset kysymykset tuodaan psykologisen insinööritieteen, behaviorismin ratkaistavaksi. Hallinnointi syrjäyttää politiikan ja mahdollistaa Skinnerin kaavaileman rationaalisen, kontrolloidun utopian.

Skinnerin teos paljastaa valistuksen välineellisen järjen todellisen luonteen. Michel Foucault näyttää olleen oikeassa puhuessaan siitä kuinka ennen 1700-lukua, Valistuksen kulta-aikaa, rangaistus tuli olla ensisijassa fyysinen kosto. Näin siksi että esim. Ranskassa kaikki rikokset nähtiin kohdistuvan kuninkaan omaisuuteen. Rikokset olivat aina loukkaus kuninkaan ruumista kohtaan. 1700-luvulta lähtien alkoi vankilaitoksen kehittyminen. Sen tarkoituksena oli "inhimillistää" rangaistustavat ja muuttaa kosto "parantamiseksi". Vankiloiden tarkoituksena oli muokata ihmisestä yhteiskuntakelpoinen, parantaa hänet rikollisen mielenlaadun kiroista. Tätä varten kehitettiin monia erilaisia kontrollointimekanismeja, joista kehittynein oli niin sanottu Panopticon, jonka olemassaolo tiedettiin, ja jonka tiedettiin tarkailevan vankeja, mutta jonka olinpaikkaa kukaan tarkkailtavista ei tiennyt. Saman periaatteen esittää Skinner puhuessaan uskonnollisesta kontrollista: ennen valistusta jumaluuden olemassaoloon uskoivat periaatteessa kaikki ihmiset. Tähän uskoon kuului vielä sekin, että jumaluuden ajateltiin olevan täydellisen omnipotentti olio, joka tiesi kaiken yksilön ajatuksia myöten. Valistusta edeltäneellä ajalla idea yhdestä jakamattomasta Jumalasta ajoi tismalleen saman asian Foucault'n Panopticon ja Orwellin Isoveli yhdessä.


Ei kommentteja: