keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Totuus vs. Tosiasiat

Fyysikko Steven Weinberg on pyrkinyt vastustamaan sosiaalista konstruktivismia seuraavanlaisella analogialla:

Ryhmä tutkijoita kiipeää Mount Everestille, heidän välillään vaikuttaa erilaisia sosiaalisia jännitteitä, ja heillä on kieli jonka avulla he hahmottavat todellisuutta. Lopulta he pääsevät Mount Everestin huipulle. Puhuisiko kukaan Mount Everestin konstruoimisesta?

Vaikka Weinbergin analogia varmasti on monellakin tapaa kiinnostava, on se vähintään yhtä monella tavalla ongelmallinen. Minusta nimittäin tuntuu että Weinberg tekee sekaannuksen tosiasioiden, pragmaattisesti todennettavien faktojen ja todellisuuden käsitteiden välillä. Todellisuuden käsittettä ei nimittäin voida redusoida tosiasioihin. "Todellisuuskäsitys on yksilön käsitys siitä, millaisessa ympäristössä hän elää ja mitä siinä on mahdollista tehdä. Laajimpana taustakäsityksenä todellisuuskäsitys läpäisee koko kulttuurin ja jättää jälkensä sen eri osa-alueisiin." [...]

Todellisuus on siis jotain mitä emme voi täysin eksiplikoida milloinkaan. Yksittäiset havainnot ja tosiasiat ovat vain eräänlaisia "kohoumia" siitä muodottomasta aistimusten, ideoiden ja kokemusten massasta. Konstruktionismiin sisältyy yleensä jonkinlaisia strukturalistisia oletuksia. Todellisuus voidaan samaistaa triviaalia pragmaattista tilannetta, jossa "maailma vastustaa toimintaa", lukuunottamatta kieleen. Kielen yli emme pääse, ja täten käsitys todellisuudesta on aina konstruoitu todellisuus. Tosiasiat sikäli ovat mitä luultavammin totta: ne toimivat käytännössä. Ainakin luonnontieteen osoittamat. Todellisuutta itseään ei voida, eikä tulekaan tehdä teknologisen pragmatismin testattavaksi - tästä seuraisi nimittäin se, että kaikki mikä käytännössä toimii olisi hyväksyttävä "todeksi". Totuus vaatii toteutuakseen vapauden. Ajattelun (myös faktoihin perustuvan) tulee olla sopusoinnussa vapauden kanssa.

Strukturalismilta(kin) vaikutteita saanut, postmodernistiksikin haukuttu, filosofi Michel Foucault ei milloinkaan väittänyt yksittäisten tosiasioiden olevan konstruoitua, vaan sitä kuinka hahmottamme todellisuuskäsityksen taustalla on lukuisia valta- ja alistussuhteita, joista emme voi päästä eroon. Mikäli Foucault olisi kieltänyt tosiasioiden mahdollisuuden, kaatuisi hänen omakin teoriansa. Foucault'n teoriassa tosiasiat näyttäytyvät eri tavoin eri diskursseissa. Eli muodollisemmin: eri aikakausina tietyt tiedon subjektit objektivoivat ilmiöt eri tavoin.

Todellisuus voidaan samaistaa käsitteen maailmankuva kanssa. Tällöin todellisuuden (ja sitä koskevan totuuden) voidaan ajatella sisältävän vahvan eettisen ulottuvuuden. Se, että väitetään todellisuuden olevan konstruoitu, ei väitä Mount Everestin olevan konstruoitu, vaan tietyn todellisuuskäsityksen. Weinbergin säälittävä analogiaa kaatuu oletukseen, että tosiasiat ja todellisuus itsessään ovat samaistettavissa. En ole vielä argumenttini pätevyydestä, ajatus on pahasti kesken, mutta ainakin se mahdollistaisi paradoksaalisen tilanteen jossa tosiasioilla osoitetaan todellisuus eräänlaiseksi illuusioksi.

Totuuden käsite vaatii eettisen elementin. Ajatukset, havainnot yms. ovat inhimillisesti tuotettuja. Inhimillinen emansipaatio myös vapauttaisi yksilön ajattelemaan ja havannoimaan maailmaa ilman yhteiskunnallisia rajoitteita. Tämä on kirjaimellisesti ottaen utooppinen projekti, jossa vapaus, inhmillisyys ja totuus käyvät rintarinnan. Maailmankuva, joka tosiseikkojen nojalla oikeuttaa alistamisen, ei ole totuudenmukainen kuva maailmasta.

Ei kommentteja: