perjantai 16. tammikuuta 2009

"Sen pahempi tosiasioille"

(Akrasiaksen kommentti edelliseen kirjoitukseen.)

Minä kirjoitin:

"Todellisuus voidaan samaistaa käsitteen maailmankuva kanssa. Tällöin todellisuuden (ja sitä koskevan totuuden) voidaan ajatella sisältävän vahvan eettisen ulottuvuuden."

Akrasias:
"Tarkoitat varmaan maailmankatsomusta?"

Olet oikeassa käsitteellisestä sekaannuksesta maailmankuvan ja maailmankatsomuksen kohdalla. Kirjoitin ajatukseni hyvin nopeasti ylös.

Olen yrittänyt pohtia mahdollisuutta käsittää "totuuden" käsite erillään tosiasian käsitteestä.

"Kun sosiaalisen konstuktionismi kyseenalaistaa tieteen ontologisen ensisijaisuuden, muuttuu se huuhaaksi."

Sosiaalinen konstruktionismi ei muutu huuhaaksi vain siksi että se tekee tieteestä ontologisesti toissijaista. Tiede ei ole ensisijainen olemisen tapa, josta käsin ponnistamme kohti toimintaa, vaan pikemminkin päinvastoin. Tiedekin rakentuu muiden, "alkuperäisempien" olemisen tapojen päälle. Tällaisia olemisen tapoja ovat esim. kieli, valta, käytännöt, yms.

Tämä ei tee tieteestä mahdotonta. Toisin sanoen meidän ei tarvitse kieltää tieteen tuottamia tosiasioita. Soluja, geenejä, atomeita, yms. ei konstruoida maailmaan. Pragmaattisessa mielessä nämä asiat ovat jo todistettu. Painovoimateoria osoittautui todeksi viimeistään silloin kun ihminen lensi kuuhun. Sähkömagnetismia todistan kirjoittaessani tätä tekstiä tietokoneella.

Kuitenkaan en suostu käsittämään käsitettä "totuus" pelkäksi tosiseikkojen joukoksi. Totuuden käsitteeseen kuuluu olennaisesti myös käsite hyvä.

Ei kommentteja: