lauantai 31. tammikuuta 2009

Faktizität

Helsingin sanomissa oli tänään (HS 31.1.) juttu siitä, "pitääkö armeijaa vastustaa vankilasta". Jutussa toimittaja Matti Huuskonen kertoo Jyväskyläläisestä totaalikieltäytyjästä Tuukka Masalinista, joka on lähtenyt armeijaa pakoon Belgiaan. Huuskonne kysyy: "Kuuluvatko Masalin ja muut kieltäytyjät vankilaan?" Ja vastaa, "vaikka epäröiden: kuuluvat."

Perusteina Huuskonen käyttää perinteistä "entä jos Venäjä olisi Suomen valloittanut, ja puhuisimme nyt kaikki venäjää"-argumenttia. Ilman armeijainstituutiota Suomesta olisi tullut osa Neuvosto-Venäjää. "Suomessa mies voi odottaa elävänsä melkein 74-vuotiaaksi, Venäjällä vain alle kuusikymppiseksi. Naisten eliniässä on kahdeksan vuoden ero suomalaisten hyväksi", Huuskonen kirjoitttaa. Elämämme on terveellisempää ja turvallisempaa, koska emme ole koskaan olleet osa Neuvosto-Venäjää. Tämän vuoksi meidän tulisi pitää armeijan kaltainen väkivaltainstituutio. Se puolustaa elintasoamme.

Huuskosen ajattelu on länsimaiselle rationaliteetille tyypillistä. Se vetoaa empiirisiin faktoihin moraalisten ja poliittisten argumenttien sijaan. Huuskonen ei kykene ylittämään historiallisen ja nykyisen empirian tasoa, tosiasiallisuuden tasoa, ja jää siksi nykyisyyden vangiksi. Hän ei kykene näkemään totaalikieltäytyjien moraalista argumenttia eli sitä, että institutionalisoitu väkivalta on aina väärin. Se, että toinen maailmansota ylipäätään oli mahdollinen, johtui suurelta osaltaan juuri väkivaltainstituutioiden hyväksymisestä.

"Mikä olisi suomalaisten eliniän ennuste, jos sodassa olisi käynyt toisin? Entä miten pitkiä tuomioita totaalikieltäytyjille olisi langetettu Neuvosto-Suomessa?" (Huuskonen)

Tilanne, jossa väkivaltainstituutioita tarvitaan on jo itsessään ongelmallinen ja pasifististen argumenttien taustalla. Huuskosen ajatukset ovat lähinnä saman vanhan "haluisitsä olla ryssä?"-virren vingutusta. Se perustuu tosiasiallisuuden tason ajattelulle: vain se mitä on nähtävissä ja pragmaattisesti todennettavissa on totta ja totuus - kaikki tämän ylittävä on typerää idealismia, naiivia "tosiasioiden kieltämistä". Huuskonen kuvittelee, että pasifistit kieltäytyessään aseista olisivat sallineet Neuvostoliiton hyökkäyksen Suomeen. Näin ei kuitenkaan ole, sillä pasifistiset argumentit menevät tämän tosiasiallisesti tapahtuneen tilanteen tuollepuolen. Pasifistinen argumentointi sanoo, että koko asetelma, jossa valtiot ja ihmisryhmät ylipäätään ajautuvat toisiaan vastaan, tappamaan toisian julmasti, on väärin. Se, että väkivaltainstituutioita ylipäänsä on tai niitä kuvitellaan tarvittavan on väärin. Koko asetelma, jossa sodat ovat mahdollisia on väärin.

Huuskoslainen teknokraattinen järki ei kykene ymmärtämään idealistisen politiikan väitteitä, koska on jumiutunut empiirisen tosiasiallisuuden piiriin. Tällainen järki on olemuksellisesti konservatiivista ja alistavaa. Vain nykyistä voi havaita, mennyttäkin dokumenttien ja erinäisten tallenteiden kautta, mutta tulevaa ei. Tämän vuoksi välineellinen järki vedotessaan tosiseikkoihin muuttaa politiikan hallinnoinniksi, ja kieltää kaiken radikaalin poliittisen toiminnan ja muutoksen.

Ei kommentteja: