maanantai 1. joulukuuta 2008

Viimeiset sanat Heideggerista

(Filosofiystäväni vastine edelliseen...)

"Selvennos tuohon terminologiaan,

A) Kaansit termini olijan daseiniksi, joka mielestani tassa sanan kayttossa vaara. Koska dasein tarkoittaa taalla olevaa henkiloa tassa tilassa, henkiloa joka sidottu omaan paikkaansa/aikaan minimalistisessa vaateissa. Tarkoitin olijalla enneman yleistysta, mutta tassa tarkoituksessa olija on henkilo, joka ei ole sidottu paikkaan vaan aikaan ja toimintaan.

B) Olemme samaa mielta siita, ehka mita olen ymmartanyt, etta olijoiden olemisen tila on jo olemassa ennen yksitaisen olijan syntymista. Ja sen seurauksena olija kasvatettaan tai automatisoidaan tahan olemisen tilaan ennen kuin tama yksitainen olija ymmartaa oman tilansa. Dasein on siis typpistetty kehystys sille mita han ymmartaa omasta olemisestaan siis muihin verratunna. Tarvitaan parempi sana esim. aktiivinen agentti, joka ymmartaa oman suhteensa toiminnan ajalliseen paikoitukseen. Esim. temantisointihan on toimintaa ja havaitsemista, joka kehityy ympariston vuorovaikutuksesta.

C) Das Man on yleistetty minimaali ryhma subjektista. Siis ryhmasta on valittu dasein edustamaan ryhmaa daseineita.

D) Se mika tapahtuu uskomisessa on toiminta, jolla dasein pyrkii valttamaan sita yksinoloa jota han ei ehka halua tuntea. Tarkoitaen etta yhteiselamisen mielekyytta joka voisi esim. kadottaa yhteissollisyyden tunteen ryhmasta.

E) Oikeastaan taman johdosta voisi jopa kysya jos tama “auteentisuus” olisikin suottavaa, eiko siina piile samoja tuomitsevia mielekyyksia kuin uskonnollisissa henkiloissa.

Siis miksi mystisyys on pahempi verratunna ei-mystisyyteen? Siis mihin tama eriava arvostelma perustuu?

Vastaus:

A) "Tarkoitin olijalla enneman yleistysta, mutta tassa tarkoituksessa olija on henkilo, joka ei ole sidottu paikkaan vaan aikaan ja toimintaan." Tällaista ei Heideggerille ole. Se mikä on sidottua aikaan ja toimintaan on myös sidottu paikkaan. Toiminta (oleminen; siis aika) tapahtuu aina jossain paikassa, joka konstituoituu toiminnassa. Jo termi "Da-Sein" viittaa paikkaan. Oleminen tapahtuu ja toteutuu "täällä" ja on suhteessa "tuohon" ja "tähän": Käsillä-olevan ja esillä-olevan "dialektiikka" tuottaa tilan "täällä".

B) Kyllä. Olemme nähdäkseni samaa mieltä. Ajallisesti ottaen sosiaalinen oleminen, das Man, täytyy tulla ensin. Ja näinhän se käsittääkseni Heideggerilla meneekin. Tai, loogisesti sen täytyy näin mennä, koska onko olemassa kieltä, jonka kautta Dasein jäsentää itseään eli kysyy omaa olemistaan, ilman sosiaalisuutta, das Mania?

C) das Man on Daseinin ottama muoto, jossa Dasein lankeaa minuudettomuuteen. Das Man ei sikäli ole eri kuin Dasein, vaan Daseinin ottama eksistentiaali, olemisen muoto. "Lankeaminen" tässä viittaa "alkuperäisyyteen", joka on H:lle kuolemaa-kohti-oleminen. Das Manin alkuperä on H:n mukaan kuolemaa-kohti-olemisessa. Das Manin oleminen on rappeutunutta ja abstraktia olemista verratuna kuolemaa-kohti-olemiseen. Tässä Heidegger menee nähdäkseni metsään... Sosiaalisuuden on tultava ihmisen olemisessa ensin. Muutoin ihminen ei kykene kysymään olemistaan, eikä siten yksilöitymään. Sosiaalisuus ja yksilöityminen ovat vaikeita teemoja Heideggerin ajattelussa. Kaikkeen autenttisuuden puheeseen tulee kuitenkin suhtautua kriittisesti. Mitään "autenttista" olemista ei ole olemassakaan! Yksilöityminen tapahtuu aina yhteisön rakenteen, julkisuuden ehdoilla. Jos haluamme todella yksilöityä, vapauttaa yksilön, on muutettava yhteisöä. Todellinen vapautus vaatii yhteisön vapauttamista.

D) Tai sitten uskominen on olemisen mielen kysymistä. Subjekti-objekti-metafysiikka tekee kaikesta läsnäolevaa, jolloin asiat, jotka eivät 'olemukseltaan' ole läsnäolevaa, vaan jotain koko olemiseen liittyvää, menettävät merkityksensä. Kysymys Olemisestahan oli Heideggerin mukaan unohtunut jo antiikissa. Tämä olemiskysymyksen unohtaminen on johtanut H:n mukaan nihilismiin. "Jumalan kuolema!" ei tarkoita a-teismia vaan olemisen mielen katoamista.

E) Niin. Mystisyys voi olla osaltaan tuottamassa olemiselle mieltä. Enkä ainakaan itse ole suoralta kädeltä mystiikkaa kieltämässäkään. Mystiikka saattaa sisältää paljon sellaista ei-käsitteellistä ainesta, joka on ajattelun kannalta mielekästä. Ja tuomitsevaa Heideggerin autenttisuuden formaali etiikka onkin: se vaatii ihmisen ottamaa olemisensa haltuun ja toimimaan olemisensa vaatimusten mukaan. Inhimillinen Dasein (ihmisen oleminen 'täällä') on eettistä vain ottaessaan oman olemisen tosissaan; siis: ollessaan kohti kuolemaa, joka yksilöi meidät.

(Tämä aihe (Heidegger, fenomenologia, jne.) jääköön toistaiseksi tähän. Aion laajentaa ajatteluani lukemalla G.E. Moorea. Myöhemmin on luvassa paluu Marxiin "Taloudellis-filosofisten käsikirjoitusten 1844" ja "Grundrissen johdannon" muodossa.)

Ei kommentteja: