lauantai 13. joulukuuta 2008

Elämänkatsomustieto ja relativismi

Kerrankin elämänkatsomustiedon opiskelussa on ollut jotain älyllisesti kiintoisaa. Christopher Hamilton on kirjassaan "Living Philosophy - Reflections on Life, Meaning and Morality" (Edinburgh University Press, 2001) käsitellyt relativismin teemaa mielenkiintoisella tavalla. Hän ei katso (eräänlaisena nietzscheläisenä) että relativismi olisi mikään uhka kenellekään. Moraalifilosofian hän katsoo olevan aina jollakin tavoin suhteessa relativismiin. Tämä johtuu hänen filosofisesta lähtökohdastaan, että yksilön subjektiivinen kokemus tulee ottaa huomioon tehtäessä moraalifilosofiaa.

Kysymys siitä, onko kulttuureja ylittävää universaalia moraalia ollenkaan on tässä toissijainen. Hamiltonin mukaan tasa-arvoa ei voida löytää empiirisiin ominaisuuksiin vetoamalla. Kaikki ihmiset eivät tosiasiallisesti ole tasavertaisia. Hamilton puoltaa relativismia sillä huomiolla, jota hän kutsuu marxilaiseksi, että teknologinen kehitys on muuttanut moraalista todellisuuttamme radikaalilla tavalla. Tästä hän käyttää esimerkkinä e-pilleri, jonka vaikutus vapaan rakkauden eettiseen ideaaliin oli merkittävä. Teknologia ei ole koskaan neutraalia vaan muuttaa käsityksiämme toimintamme mahdollisuuksista ja on siksi aina merkittävällä tavalla eettistä. Hamilton huomauttaa myös siitä kuinka moraali usein on tyypillistä tietyille luokille: keskiluokalla on oma, työväenluokan moraalin kanssa ristiriidassa oleva, moraali. Moraali on aina myös osa poliittista kamppailua: relativismi voidaan poistaa ainoastaan todellisuudessa, jossa näitä ristiriitoja ei ole. Onko se mahdollista, on tässä täysin turha kysymys.

Mikä pitäisi sitten ottaa moraaliseksi positioksemme kun opetamme elämänkatsomustietoa? Moraalisten dogmien ja ohjeiden luettelo ei paljoa edesauta ET:n tehtävää, nimittäin autonomisen, kriittisen subjektin syntymistä. Opetuksessa tulisi välttää indoktrinaatiota loppuun asti. Pitäisikö Richard Rortyn tavoin suhtautua moraaliin jollain tavoin ironisesti historiallisten olosuhteiden tuotteina? Vai olisiko Isaiah Berlinin pluralismi, jossa arvot ovat perustavalla tavalla ristiriitaisia, parempi? Itseasiassa ET:n opetuksessa tulisi keskittää huomio molempiin: relativismi tulee nähdä tässä jopa metodisesti välttämättömänä.

Olennaista ei ole se, mitkä arvot meidän tulisi elämänkatsomustiedon opiskelijoille ja oppilaille siirtää ja opettaa, vaan se, kuinka ylipäätään suhtautua moraaliin ja arvoihin. Tässä mielessä sekä Rortyn että Berlinin lähestymistavat ovat valideja.

Tässä yhteydessä on huomattava Hamiltonin filosofinen tausta joka on yhtäältä Nietzschessä, mutta myös selkeästi Heideggerissa. Heideggerin ns. "varsinainen" (eigentlich) etiikka tarkoittaa sitä, että moraaliin ei suhtauduttaisi das Manin tavoin normeina ja lakeina vaan varsinainen etiikka haluaa lähestyä etiikkaa varsinaisen olemisen horisontista käsin. Heideggerille kuolemaa-kohti-oleminen paljastaa ihmisyksilön ainutlaatuisuuden. Kuolemaa-kohti-oleminen paljastaa myös omantunnon syyllisyytenä. Omatunto käskee toimimaan, tekemään ainutlaatuisesta olemisesta merkityksellinen yksilölle. Varsinaista etiikkaa voidaan nimittää formaaliseksi. Se ei kerro miten tulisi toimia missäkin tilanteessa, vaan se kertoo sen kuinka moraaliin pitäisi (tai kannattaa!) suhtautua sekä sen kuinka tämä suhtautumistapa on mahdollinen.

Heideggerin ajattelu on paljolti velkaa Friedrich Nietzschen ajattelulle. Nietzschehän tunnetusti lähtee ajattelussaan liikkeelle modernin kulttuurin nihilismistä. Kristinuskolle tyypillinen ja moderniin olennaisesti kuuluva käsitys jostain transsendentaalisesta paratiisista, jossa kaikki kärsimykset sovitetaan, oli Nietzschellä syvästi arvellutava projekti. Nietzschen mukaan tällainen ajattelu vie huomion pois tämänpuoleisesta elämästä, se varastaa elämältä arvon, merkityksen. Hän haluaa korostaa ajattelussaan immanenssia. Hän haluaa, päinvastoin kuin pelastusopit, myöntää elämän koko sen rikkaudessaan.

(Lisättäköön Hamiltonin teoksesta vielä sellainen huomio, että paikoitellen kirja on kovin sekavaa ja yleistä pyörittelyä, joten oma "tulkintani" Hamiltonin aivoituksista voi mennä kovastikin pieleen.)


Ei kommentteja: