maanantai 15. joulukuuta 2008

Absoluuttinen Toivo

(Tehty Olli-Pekka Moision luentojen pohjalta.)

Ernst Blochin käsitys luonnosta on perinteisestä marxilaisuudesta poikkeava. Hän kritisoi marxilaisten ihmiskeskeistä luontokäsitystä. Blochille luonto ei nimittäin ole pelkästään materiaa ihmistä varten. Luontoa ei hänen mielestään pidä alistaa ihmisen toiminnan kohteeksi. Luonto ei ole tiedotonta materiaa.

Materia on Blochille aktiivista ja dynaamista. Jos materia ei olisi aktiivista, kuinka ajatus tietoisuuden aktiivisuudesta voitaisiin käsittää? Luonto ja ihminen ovat välittömässä suhteessa toisiinsa. Bloch kritisoikin kosmisen historian käsitystä; sitä että ihmisen historia olisi kaiken historian (luonnonhistoria mukaan luettuna) täydellistymä. Näin oli mm. Hegel ajatellut ja oli päätynyt preussilaisen valtion ylistykseen: historia oli Hegelille päättynyt. Blochille historia ei ole päättynyt, eikä se voikaa päättyä. Koko ajatus historian päättymisestä on absurdi. Onko muka tämä maailma, missä elämme täydellinen? Ei. Kaikki voisi olla toisin: tässä historian absoluuttinen Toivo. Historian luonteeseen kuuluu avoimuus. Tästä olisi marxismin kriitikko, ihailemani Karl Popperkin ollut samaa mieltä. Ja täytyy muistaa että Marxillekin puhe historian kehityksestä on jälkikäteinen abstraktio. Kehitys tarkoitti Marxille niitä tendenssejä, joita historiassa on ollut. Tämän vuoksihan Marx sanookin, että " "Koko tähänastisen yhteiskunnan historia ..." Blochille luonto on aina vasta tulossa.

Kapitalistisen tuotannon materiakäsitys on passiivinen. Materia, luonto, on jotain passiivista toiminnan kohdetta. Kapitalismissa (ja kaikissa sitä edeltäneissä tuotantomuodoissa) ihminen erotetaan luonnosta. Ihmisestä tehdään subjekti ja luonnosta objekti. Esimerkkinä tästä Marx käyttää appelsiineja. Appelsiineja viljellään jossain kaukana Euroopasta. Ja kun ne tuodaan Eurooppaan, ei niistä irtautunut materia palaudu lähtömaahansa. Tämä köyhdyttää paitsi alkuperämaan maaperää, niin myös alkuperämaan ihmisiä, joiden mahdollisuudet viljellä pienenevät köyhtyneen maan mukana. Aineenvaihdunta ihmisen ja luonnon välillä on sekä Marxin että Blochin mukaan huomattava, myönnettävä ja palautettava.

Tämä aineen liike ja muuttuminen synnyttää uutta. Materia sisältää jo tämän uuden, Novumin. Näin siksi, että materiassa itsessään on jo kykyä muuttua joksikin uudeksi. Uusi yhteiskunta pyrkii tuomaan luonnon takaisin ihmiseen. Tämä tarkoittaa sitä, että ihminen luonnollistetaan ja luonto inhimillistetään. Yhteiskunta tarkoittaa tässä yhtä kuin 'inhimillistynyt luonto'. Luontoa ja ihmistä ei voida erottaa kun luodaan jotain uutta. Luonnolla on aktiivinen rooli.

Ajan käsite tulee tässä hankalaksi johtuen Blochin materiakäsityksestä. Aika ei voi olla lineaarista eikä universaalista. Ajan ja tilan käsitteistä on tehtävä monipuolisia ja muuntuvaista. Tässä Bloch pyrkii kritisoimaan kantilaisuutta, jonka mukaan aika ja avaruus ovat ihmisen kokemuksessa 'a priorisesti'.

Bloch viittaa tässä yhteydessä matemaatikko Bernhard Riemannin (1826-1866) ajatuksiin ajasta ja avaruudesta. Tämä määrittelee tilan niin että paikalliset muuttujat vaikuttavat avaruuteen. Tämä on Riemannin mukaan osoitus universaalin tilan käsitteen (ja universaaligeometrian) mahdottomuudesta. Tämä voidaan käsittää Blochin mukaan myös ajan käsitteen muuntumiseksi: riemannilainen aika käsittää monia eri aikoja. Blochin mukaan onkin kokemuksesta riippuvainen. Kun on tylsää, aika matelee. Kun taas kivaa, aika juoksee, jne. Työlle ja vapaa-ajalle on oma aikansa. Aika on Blochin mukaan riippuvaista materian liikkeestä ja toiminnasta. Materiaalinen aika vaikuttaa ajan ilmenemiseen eri konteksteissa. Esimerkiksi kapitalismissa aika on kohdistettu työntekoon. Blochin mukaan modernin yhteiskunnan historia paljastuu mekaanisen kellon kautta: aika on muuttunut tuotannolliseksi yksiköksi. Tämä kehitys alkaa keskiaikaisista munkkiluostareista ja sen (ajan muodollistumisen) tarkoituksena on saada iso ryhmä siirtymään paikasta toiseen nopeasti ja helposti.

Blochin materialistisen aikakäsityksen mukaan eri aikatasot (työn aika, vapaa-aika, aika perheelle, jne.) ajautuvat päällekkäin ja keskenään ristiriitaiseen suhteeseen. Mitään aikaa ei ole palautettavissa johonkin keskeisempään aikatasoon.


(Klikkaa kuva isommaksi.)

Blochin mukaan joillain aikatasoilla ollaan lähempänä Novumia. Esimerkiksi vapaa-ajassa olemassa olon täyteläisyys ja onnellisuus hehkuu usein meissä. Novum on läsnä. Tämä johtuu jo Blochin materiakäsityksestä. Jos kaikki on materiaa ja sillä on aktiivinen luonne, on uuden, Novuminkin, oltava tässä materiassa läsnä. Uusi voi syntyä vain vanhasta, eikä materia koskaan katoa. Esimerkiksi sana 'loma'. Lomaan sisältyy paitsi tuotannollinen puolensa (akkujen lataus työsuoritusta varten), mutta myös aito emansipatorinen ulottuvuus. Sama koskee ystävän käsitettä.

Ajan olemiseen siis liittyvät ja vaikuttavat yhteiskunnalliset seikat. Ajasta on tullut poliittista.

Eriaikaisuuden on tarkoituksena tasoituttava Novumissa: uuden on oltava aikatasojen synkroonisuutta olemisen harmoonisuutta.

(Klikkaa kuva suuremmaksi.)

Tässä on kuvaus Utopiasta. Utopia on tämä "ei-vielä". "Ei-vielä" on jotain maailman ulkopuolista. Se sitä siksi, ettei sitä ole vielä olemassa. "Ei-vielä" on eräänlainen absoluuttinen Toiseus (vrt. Levinas & Buber), se on "mahdollisten maailmojen toiseus" (Bloch). Luonnon ja yhteiskunnan lait ovat vain läsnä- ja esilläolevaa. Realistinen yhteiskuntafilosofia eikä reaalipolitiikka kykene käsittämään tätä "ei-vielää". Se ainoastaan tarkastelee vallitsevaa todellisuutta ja jää siksi todellisuuden vangiksi: politiikka muuttuu hallinnaksi. Blochin tarkoituksena onkin kritisoida empirismiä.

"Ei-vielä" on Blochin mukaan olemassaolevaan "kätketty". Se on "reaalinen toismaallisuus", "kuolemattomuus" kuolevaisessa. Näin siksi että kuolevaisuus on vain olemassaolevan ominaisuus. Koska "ei-vielä" ei vielä ole, ei se voi kuollakaan.

"Ei-vielä" on kuolevan ja rajallisen kuolematon ja rajaton momentti.

Tässä kohdin päästään käsiksi Blochin filosofian huipentumaan: absoluuttiseen Toivoon. Se ei tarvitse takeita toteutumisestaan. Se on mahdollisuuksien rajattomuus.

Ei kommentteja: