sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Ernst Bloch-kurssin luentopäiväkirja (17.11.2008)

Ernst Bloch jakoi tietoisuuden kolmeen ulottuvuuteen: tietoiseen, tiedostamattomaan (unohtuneeseen) ja ”ei-vielä-tietoiseen”, joka näyttäytyy toiveina, päiväunina. Kysymys siitä, kuinka viimeksi mainittu, ei-vielä-tietoinen, voisi aktualisoitua. Vasta tässä kohtaa Bloch pääsee oman utooppisen ajattelunsa ydinkohtaan, ”utopiaan” itseensä.


Bloch erottelee kaksi utopian käsitettä: 1) Abstrakti Utopia ja 2) Konkreetti Utopia. Abstrakti Utopia tarkoittaa aikaa ”ennen proletariaattia” eli aikaa ennen kuin historian objektiiviset, materiaaliset ehdot antavat luvan utopian toteutumiseen. Tällainen ajattelu on kaunosieluista ja –kirjallista unelmointia jostain paremmasta. Se on pyrkimystä Utopiaan liian aikaisin. Abstraktit Utopiat ovat monesti myös niin sanotusti ”kontra proletariaatti”, eli ne ovat jollain tavoin ei-edistyksellisiä Utopioita. Ne sotivat jollain tasolla yleisiä intressejä vastaan.


Ns. ”realistien” väite siitä, että Utooppinen ajattelu on poikkeuksetta haihattelua ja unelmointia, pikemminkin kuin ”reaalipolitiikkaa”, kaatuu siihen huomioon, etteivät realistit huomio Utopian toista ulottuvuutta, Konkreettia Utopiaa. Konkreetti Utopia perustuu objektiiviseen mahdollisuuteen, siihen, että aikakauden materiaaliset ehdot ovat sellaiset, että Utopia voisi toteutua. Ajatellaan vaikkapa Marxin ajatusta siitä, että toteutuakseen kommunistisen vallankumouksen on lähdettävä pitkälle kehittyneistä teollisuusmaista kuten Saksa ja Englanti. Ilman pitkälle kehittynyttä kapitalismia, ei sosialismia (eikä siten kommunistista Utopiaa) voi syntyä.


Konkreetin Utopian ajatus perustuu Marxin ”praksis”-käsitteeseen. Praksis tarkoittaa Marxille teorian ja toiminnan ykseyttä: toiminta muuttaa teoriaa ja teoria toimintaa. Konkreettisessa Utopiassa teorian ja toiminnan ykseys on sekä päämäärä sinänsä (huom!), että päämäärän itsensä luomista. Toiminta kohti Utopiaa on itse asiassa Utopia. Jatkuva uudistuminen, jatkuva pyrkimys täydellisyyteen, Utopiaan, on Utopian saattamista todellisuuteen. Utopia ei siis voi liittyä millään tavoin historian pysäyttämiseen tai historian loppumiseen, vaan se liittyy pikemminkin ainaiseen pyrkimykseen ylittää vallitseva, ylittää annettu todellisuus ja maailma. Tässä tulee muistaa myös Blochin ajatus avoimesta metafysiikasta.


Itse olen käsitteellistänyt vastaanlaisen (tosin ei aivan yhtenevän) käsityksen Utopiasta. Minulle Utopia on aina sikäli abstrakti, ettei se voi todellistua konkretiassa pysäyttämättä despoottisesti historian liikettä. Se ei kuitenkaan ole pelkästään abstrakti sikäli, että sen muoto muuttuu jatkuvasti historiallisen tilanteen mukaan. Utopia itsessään voi olla olemassa ainoastaan toiveena ja unelmana; se voi olla ainoastaan, kuten itse olen ajatellut, kriittisen toiminnan ja ajattelun teoreettinen viitepiste. Utopia on se mihin viitataan kritiikissä: "Asiat voisivat olla toisin!" Todellinen, konkreettinen Utopia puolestaan on aina ”jo täällä”. Se on olemassa siinä toiminnassa, joka pyrkii toteuttamaan toiveen ja unelman. Lopuksi täytyy vielä ottaa esille huomio, jonka slovenialaisfilosofi Slavoj Zizek on ottanut esille: vallankumous toteutuu silloin kun ihmiset käyttäytyvät aivan kuin vallankumous olisi jo toteutunut. Eräänlaista ”tulevan muistamista” siis. Jotain yhtäläisyyttä näyttäisi Blochin ja Zizekin huomioissa olevan: Blochillekin Utopia on jo olemassa siinä toiminnassa, joka vallankumouksellisissa näkyy.

Ei kommentteja: