keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Ernst Bloch-kurssin luentopäiväkirja (10.11.2008)

Olen aiemmin pohtinut utopian toteutumista sekä sitä, minkä sen pitäisi itse asiassa toteuttaa. Onko ihmisyys määriteltävissä? Utopian toteutuminen näyttäisi vaativan ajatusta ihmisyyden itsensä toteutumisesta. Eettisiä väitelauseita ei voi muotoilla puhtaan abstraktisti – eikä puhtaan käsitteellisesti. Moraalifilosofiseen ajatteluun tarvitaan materiaalis-fyysis-psykologinen taso ollakseen jollain tavoin mielekästä. Eettiset väitelauseet tuppaavat usein muuttumaan abstraktissa muodossaan pelkäksi vallankäytön välineeksi. Tästä hyvänä esimerkkinä on vaikkapa Kokoomuksen taannoinen puhe ”moraalisesti ryhtiliikkeestä” kouluammuskelijoiden yhteydessä. Moraalifilosofian tulee kiinnittyä kivun ja tuskan kaltaisiin fyysisiin käsitteisiin ollakseen ideologian ylittävää. Tätä nähdäkseni myös Ernst Bloch omassa ajattelussaan korostaa väittäessään, että puutteesta syntynyt ja historiallisesti määrittyvä tarve on historian moottori.

Ernst Blochin ajattelun keskeisimpiä käsitteitä on ”tarve”. Hän määrittelee tarpeen puutteeksi (”ei-mikään”, Nichts; ihmisessä oleva tyhjyys). Alkujaan tämä puute on ollut hyvin konkreettisesti nälän kaltaiseen puutteeseen liittyvää. Ihmisen nälkä on ajanut ihmisen muokkaamaan ympäristöään työnsä avulla. Blochin mukaan ihmisen muokkaama ympäristö, uusi ympäristö, tuottaa ihmiselle jälleen uudenlaisia tarpeita, kehittyneempiä ja monimutkaisempia tarpeita. Tarpeen synnyttämän työn kautta syntyneet uudet rakenteet luovat uudet tarpeet. Tämä on inhimillisen täydellistymisen ja edistyksen dynamiikan kuvaus. Kulttuuri voidaankin nähdäkseni määritellä luonnonvälttämättömyyksien ylittämiseksi. Ihmisessä oleva tarve ajaa ihmisen pois luonnon armoilta.

Blochin mukaan tarve voidaan ajatella elämän ja kehityksen moottorina. Hänen mukaansa kaikki mikä elää on jotain kohden. Elollinen on aina puutteellista ja se tarvitsee jotain. Ihmisen Bloch määrittelee ”ei-vielä-olevaksi”, joka ei koskaan voi olla täysin tyydyttynyt. Ihminen on jatkuvasti vasta tulossa siksi mitä on. Kuten Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta laulaa: ”Kesken oleminen / merkki on elämisen”. Tälle täydellistymiselle Bloch kuitenkin asettaa tarkat sosiaaliset ja historialliset rajat. Täydellistyminen suuntautuu aina kohti ikuisuutta, utopiaa, mutta kuitenkin mahdollisuudet tälle täydellistymiselle asettaa historian objektiiviset tosiseikat.

Vaikka tarve onkin koko kulttuurin kehityksen moottori, ei se koskaan voi täyttyä. Tämä tekee utopian saavuttamisesta, ikuisuuden konkreettisesta saavuttamisesta mahdottomuuden. Utopia voi olla olemassa ainoastaan käsitteellisesti. Se voi olla ainoastaan vallitsevaan todellisuuteen kohdistuvan kritiikin viittauspiste. Utopia on olemassa vain mahdollisuutena. Voitaisiin ajatella, että Utopia voidaan positiivisessa mielessä käsittää ainoastaan unena, toiveena.

(Tässä yhteydessä Bloch käyttää käsitettä ’latenssi’, jonka hän määrittelee ”tulevaisuuden mahdolliseksi sisällöksi, joka on sisältynyt nykyiseen”. Latenssi on dialektisessa suhteessa ’tendessin’ käsitteeseen. Tendenssi tarkoittaa sellaisia menneisyyden olennaisimpi jännitteitä – esim. porvariston ja proletariaatin välinen jännite – joissa ”objektiivisesti-reaalinen-mahdollinen” tuottaa eräänlaista painetta, joka pyrkii etsimään purkautumistietä. Esimerkkinä tästä voimme ottaa aateliston ja porvariston välisen ristiriidan feodaaliaikana, josta syntynyt paine purkautui porvarillisessa valistusvallankumouksessa. Tässä ristiriidassa porvarillinen vallankumous oli läsnä latenssina. Täytyy kuitenkin huomata ettei tendenssi tarkoita samaa kuin välttämättömyyys. Juuri teleologiaa Bloch pyrkii välttämään. Tendenssi tarkoittaa, että historiasta voidaan löytää tietyt taipumukset. Mutta nämä taipumukset, jännitteet, eivät väistämättömästi johda mihinkään muutokseen historiassa. Muutokseen tarvitaan inhimillistä aktiiviisuutta.)

Konkreettisempi utopia voidaan rakentaa ainoastaan negaatioiden kautta. Utopia voidaan täsmällisesti ottaen määritellä ainoastaan sen kautta, mitä se ei ole. Kulloinenkin paikallinen, historiallinen kamppailu saa motivaationsa ihmiselle (fyysisenä olentona) tyypillisistä tarpeista, sekä unesta, unelmasta, jossa tämä tarve on täyttynyt. Utopia voi rakentua ainoastaan kieltojen kautta. Utooppinen ajattelu on aina jonkinlaista negatiivista teologiaa. Näin siis itse ajattelen Blochin ajatusten pohjalta. Ikuisuus voidaan löytää ainoastaan rajallisen, ajallisen sisältä.

Ei kommentteja: