keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Eichmannin psykopatologia ja terve yhteiskunta

(Vastkommentti Arhi Finnsanityn jättämälle kommentille.)

"Nazism was not invented by the great erotic madmen of the twentieth century but by the most sinister, boring, and disgusting petit-bourgeois imaginable. Himmler was a vaguely abricultural type and married a nurse. We must understand that the concentration camps were born from the conjoined imagination of a hospital nurse and a chicken farmer. A hospital plus a chicken yard - that's the phantasm behind the concentration camps.

[...]

The Nazis were charwomen in the bad sense of the term. They worked with brooms and dusters, wanting to purge society of everything they considered unsanitary, dusty, filthy; syphilics, homosexuals, Jews, those of impure blood, Blacks, the insane. It's the foul petit bourgeois bream of racial hygiene that underlies the Nazi dream. Eros is absent"

Näin sanoi Michel Foucault haastattelussa "Sade: Sergeant of Sex" (teoksessa "Essential works of Foucault 1954-1984. Volume 2: Aesthetics") ja on nähdäkseni oikeassa. Natsit eivät olleet psykopaatteja. Piste. He olivat täysin "rationaalisia" "subjekteja". Ja siinä ongelma onkin. Kun moderni, teknillis-tieteellinen järki kohtaa maalaistollon tietoisuuden, ei voi mitään hyvää syntyä. Ernst Bloch on puhunut tietoisuuden sedimentoituneisuudesta; siitä kuinka aikakaudet limittyvät ja lomittuvat, aiheuttaen historiassa valtavia järistyksiä.

"Ruotsissa oli laaja ja pitkäaikainen tutkimus aktiivisista koulukiusaajista, kiusaamistapahtuman generoijista. Kaikki diagnostisoitiin sitten aikuisina persoonallisuushäiriöisiksi. Persoona oli jo murskattu lapsena.

"Radikaali armo" on yhtä tuhoava ilmiö kuin radikaali paha-ilmiönä. Kmpikin ovat yhteisöä halvaannuttavia. ymmärystä rajoittavia"

Itse en ole radikaalista armosta puhunut sanallakaan, ja vaikka olenkin kiinnostunut kristillisestä moraaliontologiasta, ei se tarkoita että sitoutuisin siihen. En ole edes kristitty, vaan paatunut ateisti. Tarkoitukseni on ainoastaan kieltää "radikaali paha". Pahuus ei ole tuolla jossain, meidän ulkopuolellamme. Eikä se ole tiivistynyt keihinkään yksittäisiin ihmisiin. Yhteiskunnallinen todellisuutemme tuottaa väärää tietoisuutta; tietoisuutta, joka ei kykene näkemään todellisuutta empaattisin silmin. Mutta tästä näytätkin olevan samaa mieltä.

"Eichmann oli täydellinen psykopaatti. Hän ihastui ideologiaan, jossa julmuus palkitaan ja hän oli täysin tietoinen siitä. Ei hän ollut tunteeton vaan tavoitteli omaa onnen olotilaa täysin siemauksin. Halveksien menneen elämänsä heikkouttaan ja siis torjuen sekä korvatakseen omia lapsuuden kokemuksiaan estottomalla voimalla."

Väärin. Jos Eichmann olisi ollut sadisti, olisi hän nauttinut keskitysleireillä oleskelusta. Mutta kun tämä ei pidä paikkaansa. Eichmann kävi keskitysleireillä kerran - ja silloin oksensi. Toiste ei enää tullut. Eichmann oli tylsä, iljettävä pikkuporvari. (vrt. Foucault) Ei psykopaatti.

Johtopäätös: normaalius on hulluutta, ja normalisoiva, tasapäistävä, ihmistä yksiulotteistava yhteiskuntajärjestys on itsessään hullu. Tämän vuoksi esim. Erich Fromm ei puhunut "terveistä ihmisistä" vaan "terveestä yhteiskunnasta".

Ei kommentteja: