maanantai 24. marraskuuta 2008

Armeijan käynyt sivaritonttu vastaa Sven Laaksolle

Kas, näin.

"[...]sivaritonttuja[...]"

Olen käynyt armeijan, joten se siitä. Eikä kysymys siitä olenko käynyt armeijan vai ei, liity ollenkaan kyseessä olevaan teemaan. Syyllistyt ad hominem-virheeseen.

Ja dedemonisaatiossa ei ole kyse siitä, että "puhdistaisin" natsien maineen, vaan taustalla on yleisempi kysymys psyykkeen ja subjektiviteetin syntymisestä. Psyyke on ennen muuta sosiaalinen. Natsien väittäminen demoneiksi implikoi, että natseissa vaikuttaa jokin ylihistoriallinen, metafyysinen pahuus. Näin ei kuitenkaan ole. Natsi-Saksan syntymisellä on sosiaaliset juurensa, jonka alkuperä voidaan monessakin mielessä jäljittä valistuksesta periytyneen rationaliteetin muotoihin.

Valistusrationaliteetti, välineellinen järki, tuottaa julmaa, kylmää rationaliteettia tekemällä positivismissaan sellaiset käsitteet kuin ystävyys, rakkaus, moraali, empiirisessä todellisuudessa vastineettomiksi käsitteiksi.

"On lukuisia todisteita siitä, että natsijohtajat nimen omaan hekumoivat viattomien ja avuttomien ihmisten, kuten lasten, sairaiden ja vammaisten murhaamisella."

Kysymys onkin siitä, kuinka tällainen subjektiviteetti on mahdollinen. Siihen tarvitaan moraalifilosofian lisäksi moraalipsykologiaa. Tätä on ansiokkaasti tutkinut mm. brittifilosofi Jonathan Glover teoksessaan "Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria". Kysymys on siitä kuinka rakenteet vaikuttavat subjektin syntymiseen: natsien tapauksessa rakenteet synnyttivät valikoivaa empatiaa tai jopa epäempaattisuutta, jonka johdosta kyseiset ihmiset kykenivät kiduttamaan pieniä lapsia, jne. Täten on triviaali vedota yksittäisiin julmuuksiin.

Kyse ei siis ole natsien maineen puhdistamisesta, vaan sen seikan osoittamisesta, että itse valistuksesta periytynyt kulttuuris-historiallis-sosiaalinen rakenne on tuottanut tehokkaita, mutta tunteettomia ja empatiaan kykenemättömiä byrokraatteja ja murhaajia. Muodollinen järki, joka ruumiillistuu Eichmannin kaltaisessa ihmisessä, on omiaan tuhoamaan elämää. (Samankaltaista rationaliteettia on jossain määrin havaittavissa myös Neuvostoliiton historiassa, tosin ei ehkä niin räikeästi kuin 1930- ja 1940-lukujen Saksassa.)

Enkä tässä nyt halua väittää subjektiviteettia puhtaasti rakenteellisiin seikkoihin palautuvaksi, vaan kyse on subjektin ja rakenteiden välisestä dialektiikasta: toisaalta subjektiviteetti on yhteiskunnallisista rakenteista peräisin, mutta toisaalta tämä subjektiviteetti tuottaa itse rakenteet. Liike kulkee molempiin suuntiin.

"Pieni harmiton katumusharjoitus, joka puhdistaa maineen ja vapauttaa mahdollisimman nopeaan rivien uudelleenkokoamiseen."

Väärin. Kyseessä on pikemminkin se, että meidät kaikki asetetaan syyllisen penkkiin. Kuinka usein mekin annamme ihmisille (ja eläimillekin) arvon, joka voidaan laskea rahassa? Ei ole kaukana se aika kun saamelaisia kastroitiin ja kehitysvammaisia tapettiin, koska nämä tulivat "yhteiskunnalle kalliiksi". Valistuksen formaalinen rationaalisuus sisältää teknisyydessään vahvan irrationaalisen elementin, joka tuottaa julmia, irrationaalisia subjekteja.

Ei kommentteja: