sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Vastuu vältetty!

Kävin äänestämässä. Tuli heti helpottunut olo, tuntuu kuin vastuu kaikesta poliittisesta toiminnasta olisi jälleen ulkoistettu parlamentille. Nyt ei tarvitse tehdä mitään: voin moralisoida kettutyttöjä ja anarkisteja hulinoinnista. Mitäs eivät äänestä.

Sitäpaitsi: onhan äänestäminen hieno perinne - kuten joulukuusen ulosvienti loppiaisena. Tuntee olevansa osa jotain yksilön ylittävää, suurta tarinaa. Kuten Ilmari Kiannon teoksessa, vedin minäkin äänestyslipukkeeseen punaisen viivan. Veri on punaista ja sydän vasemmalla puolen. Ja muita kliseitä.

Mutta kuten Kiannon romaanissa, niin myös todellisuudessa luonto voittaa. Ruumis voittaa. Jos parlamentti on yhteiskuntaruumiin järkiosa, joka on alistanut lihan ja emootiot valtaansa, niin myös ihmisyys kärsii. Parlamentarismi onkin sitä, mitä olen kutsunut sosiaaliseksi karteesiolaisuudeksi tai sosiaaliseksi dualismiksi. Yhteiskuntaruumis (yksittäiset ihmiset ja ihmisryhmät) on alistettu yhteiskunnallisen älyn (parlamentin) alle. Kun kansalaisyhteiskunta ja politiikka tällä tavoin erotetaan toisistaan, käy helposti niin kuin on käynytkin: yksityiset instanssit (esim. suuryritykset) tulevat politiikan alueelle ikään kuin vaivihkaa saadessaan taloudellista valtaa yli valtion ja kansalaisten.

Vasemmistolaisuuden tulee lähteä liikkeelle omaksumalla sosiaalisen materialismin (vastakohtana sosiaaliselle karteesiolaisuudelle/dualismille) filosofia, joka käsittää poliittisen vallan viimekädessä yksittäisille ihmisille kuuluvaksi, ei parlamentaariselle älylle. Vaikuttamisen keinot eivät löydy äänestyskopista vaan kaduilta ja kansalaisjärjestöistä.


Ei kommentteja: