sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Uuno Kailas - "Kulkue" ja "Pienessä maassa"

Kulkue

He tulevat vastaani iltaruskon aikaan,
he tulevat työstä, he tulevat tehtaistaan.
Noki niinkuin naamio kasvoilla; siinä on vakoja hien.
Ja kaikkien selkä on painunut kumaraan.

Niin, kumarassa he käyvät - niinkuin kaikilla heillä
jokin näkymätön, raskas taakka ois.
Ja heillä on suuret, riippuvat, känsäiset kädet.
Ne riippuvat kädet, ne antoivat voimansa pois.

Ja heillä on kaikilla huulet tiukasti kiinni.
Ja silmät hiipuvat, hiipuvat liedessään;
savun, työpajan sauhun viipyvän niissä vielä
kuin himmeän, liikkumattoman kaihen nään.

Niin tulevat vastaani iltaruskon aikaan
he riippuvin käsin - ja menevät jonnekin, pois.
Ja kumarassa he käyvät, niinkuin kaikilla heillä
jokin näkymätön, raskas taakka ois.

Miks silloin muistankaan kuvan, lasna jo nähdyn:
tuhat orjaa louhoskiveä kiskovaa.
Miks syvään tunnen vain tämän: Väärin, väärin.
Miks huutaa mielisin: Anteeksi antakaa!



Pienessä maassa

Rajat liian pienet. Ei askelen alaa.
Kukin täällä on muiden tiellä ja puree muita.
Joka naapuriportista hyökkää arvaamatta
salakauna ja kateus - koira väijyvä luita.

Raja-aitoja kaikkialla. Ja porteilla kilpi:
"Tämä on minun alueeni" ja "Käänny tästä!"
He mittaavat kuutiotuumin ilman toisillensa:
kas, hengitä tämä - ja lakkaa hengittämästä!

Runot Uuno Kailaksen kokoelmasta "Runoja", s. 85-87 (WSOY 1943)

Ei kommentteja: