maanantai 20. lokakuuta 2008

Jumala ja Utopia

"Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen isänne on täydellinen." (Matt. 5:48)

Jumala ei ole olento samassa mielessä kuin vaikkapa kivi on. Jumalan nimeä ei voida lausua, tai hänen olemustaan kuvailla positiivisin määrein. Vain alkukantaiselle paimentolaiselle - sekä hänen henkisille jälkeläisilleen - Jumala on tosiasiallinen olio taivaassa, jossain ajan ja avaruuden tuolla puolen. Jumala ei ole maailman sisäinen oleva. Jumala on koko olemista käsittävä eettinen absoluutti, jotain minkä kaltaiseksi ihminen haluaisi tulla. Feuerbach on oikeassa siinä, että jumaluudet ainoastaan heijastelevat ihmisen omaa ideaalikuvaansa. Jumala todellakin on se, millaiseksi ihminen haluaisi tulla.

Jumaluus on yhteisöllinen käsite, koska ihmisyksilökin on viimekädessä yhteisön kautta rakentuva. Voimme tässä samaistaa jumaluuden Utopiaan. Utopia on ihmisyyden täydellistymä. Mutta koska Utopia on olemuksellisesti staattinen ja epähistoriallinen, ei Utopia voi koskaan toteutua - silloinhan se rikkoisi historian. Juuri tässä on sekä Fukuyama että monet marxilaiset väärässä: historiaa ei voida pysäyttää, muutos on ikuista. Historia ei voi päätyä ristiriitojen raukeamiseen. Tämän vuoksi kärsimyksen, riiston ja alistamisen poistamisen voidaan nähdä olevan ainoastaan ideaali, eettinen absoluutti, jota emme voi milloinkaan saavuttaa. Utopiaa ei voida kuvailla positiivisesti, vaan se syntyy kritiikkien kautta. Kuten Marxilla kommunismi, yhtä pientä pätkää lukuunottamatta, rakentuu täydellisesti kapitalismin analyysin ja kritiikin kautta, eikä positiivisella, suoralla utooppisuudella, niin myös minulle Utopia on ennen kaikkea moraalin minimin (ruumiillisuuden, lihallisuuden; kivun ja tuskan) ja sen pohjalta rakentuvan kieltämisen kautta rakentuva tila. Utopia ei voi materialisoitua muuttumatta dystopiaksi. Utopia ei milloinkaan voi tulla osaksi havaittavaa todellisuutta.

Sama on jumalan laita. Jumala ei ole osa olevaista. Jumala ei ole olevaisen tasolla olemassa, emmehän voi häntä havaita. Ateismi on siis tässä mielessä tosi. Sen sijaan olemiseen liittyvä ateismi, nihilismi, ei ole totta. Nihilismi on seurausta tietystä kulttuurisesta prosessista, jonka päätepiste oli holokausti. Jumala tarkoittaa elämän ja historian merkitystä. Jumala tarkoittaa sitä, että ihmisen elämällä on merkitys, olkoonkin, ettei tämä merkitys koskaan voi tulla osaksi todellisuutta.

Tästä perspektiivistä Dawkinsin ja Enqvistin kaltaiset luonnontieteelliset ateistit eivät paljoakaan eroa fundamentalisteista. Molemmille ryhmillä kysymys Jumalasta on kysymys tosiasioista, olevasta - ei Olemisesta.

Ei kommentteja: