maanantai 27. lokakuuta 2008

Bruno Latourin "sosiaalinen"

(Referaatti Olli Pyyhtisen kalvoista.)

Bruno Latour on yksi nykyajan mielenkiintoisimmista postmoderneista tieteenfilosofeista ja -sosiologeista. Hän on syntynyt vuonna 1947 ja on yksi ns. "toimijaverkkoteorian" (Actor-Network-Theory) kehittäjistä. Hänen työnsä ulottuu aina tieteen ja teknologian filosofiasta sosiologiaan ja antropologiaan. Latourin tärkein kontribuutio filosofialle ja sosiologialle on kuitenkin teoriat koskien tieteellisen tiedon ja teknologian tuotamista.

Bruno Latour sanoi itse tekevänsä niin sanottua "empiiristä filosofiaa". Tämä tarkoittaa, että hänen työnsä ovat usein joidenkin filosofisten kysymysten motivoimaa, mutta lähtökohdiltaan ja lähestymistavoiltaan empiiristä. Latour onkin tehnyt merkittävää kontribuutiota etnografisessa kettätyössä. Näitä kenttiä ovat olleet mm. Afrikassa, laboratorioissa Kaliforniassa, sademetsissä Amazonilla ja Ranskan korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Latour hyödyntää tutkimuksissaan sosiaalitieteiden ja ihmistieteiden menetelmiä, mutta usein hänen tutkimuksensa näyttävät ensi katsomalta koskettavan aiheiltaan ennemmin luonnontieteitä ja insinöörejä kuin sosiologeja ja humanisteja. Hänen tutkimuksensa ovat koskeneet mm. mikrobeja, laboratorioelämää ja joukkoliikennevälineitä. Näiden aiheiden lisäksi Latour on tutkinut myös perinteisempiä yhteiskunnallisia aiheita, kuten esim. oikeusjärjestelmää, kaupunkisuunnittelua, uskontoa, politiikkaa ja sosiologian perusoletuksia.

Latourin tärkein väite koskee tieteellistä tietoa ja sen alkuperää. Hän väittää, että tieteelliset faktat ovat sosiaalisesti rakentuneita. Tämä tulee selväksi jo hänen kuuluisan teoksensa "Laboratory Life" (1979) alaotsikosta: "The Social Contruction of Scientific Facts". Yhdessä Steve Woolgarin kanssa Latour väittää teoksessaan, että esim. hormonin fakta on sosiaalisesti konstruoitu, mikä tarkoittaa suomeksi sitä, että myös ihmisestä riippumattomat elottomat objektit, ilmiöt tai faktat, joiden ajatellaan tavallisesti kuuluvan "luontoon" ovat sosiaalisesti rakentuneita.

"Sosiaalinen konstruointi" ei tässä kuitenkaan tarkoita sitä, mitä sillä ollaan sosiologisissa teorioissa yleensä totuttu tarkoittamaan. Itseasiassa sosiologialle olennainen käsite 'sosiaalinen' katoaa "Laboratory life 2":n alaotsikosta. Koko termi oli Latourin mielestä täysin turha:

"Mitä käsite 'sosiaalinen' ilmaisee kun se viittaa yhtälailla kynän kirjaamiin merkkeihin millimetripaperilla, tekrtin rakentamiseen ja aminohappoketjun asteittaiseen tarkentumiseen? Ei paljoakaan." (Latour & Woolgar 1986, 281)

Tämä johtaa siihen, että metaforisen merkityksen sijaan sana 'konstruoiminen' tulee ymmärtää rakentamiseksi kirjaimellisesti, konkreettisessa mielessä - rakentaminen asioiden koostamisen ja kokoon panemisen merkityksessä. "Sosiaalisen" sfääriä parempi konstruoinnin lähde on "rakennustyömaa".

Viimeaikaisissa kirjoituksissa Latour on kuitenkin hieman perunut puheitaan: sosiaalista ei välttämättä tarvitse hylätä, vaan se tulee määritellä uudelleen. Pisimmälle Latour kehittelee näkemystään sosiaalisesta teoksessaan "Reassembling the Social" (2005) Latour suhtautuu kriittisesti sosiaalisen selitysvoimaan: sosiaalinen ei ole jotain mikä selittää asioita, vaan se itsessään kaipaa selitystä. Latourille sosiaalinen on tulosta muiden asioiden yhdistymisestä. Sosiaalinen on muiden asioiden koossapitämää. Teoksessaan Latourin tavoitteena on kehitellä vaihtoehtoista sosiaaliteoriaa (social theory). Sosiaalisen käsitteen määritteleminen uudelleen palaamalla sen "alkuperäiseen" merkitykseen. Sana "sosiaalinen" tulee latinan kielen sanasta "socius", joka tarkoittaa "kumppania". Latourille sosiaalinen onkin joukko erilaisia liitoksia ja assosiaatioita (associations). Sosiologian tehtävä onkin hänen mielestään jäljittää näitä kytköksiä (trace connections).

Täytyy huomauttaa, että tässä sinänsä ei ole mitään radikaalia tai kovinkaan uutta. Esimerkiksi Georg Simmeliltä voidaan löytää samankaltaisia ajatuksia. Latour ajatteleekin, että kytkösten ja yhteenniveltymisten tarkastelu onkin pelkästään uskollisena pysymistä sosiologian "perinteiselle kutsumukselle" (traditional calling). Radikaalia Latourin ajattelussa on kuitenkin se, että hän ei rajoita sosiaalista vain ihmisiin ja yhteiskuntiin, vaan Latour näkee myös ei-ihmiset (nonhumans) toimijoina. Hänelle sosiaalisten suhteiden lujuus ja pysyvyys on monien objektien tukemaa. Tällaisia objekteja ovat esim. kulutushyödykkeet, tekstit, koneet, kaupunkitila, raha, jne. Tästä seuraa Latourin mielestä se, että "[y]hdessä olemisen luonne riippuu ratkaisevasti siitä, minkälaiset aineet ja esineet sitä välittävät." (Lehtonen, "Aineellinen yhteisö", 2008, s. 29)

Latour itse ilmaisee asian seuraavasti:

"The great importance of technology studies to the social sciences is to have shown, for instance, how many features of the former society, durability, expansion, scale, mobility, were actually due to the capacity of artefacts to construct, literally and not metaphorically, social order [...] including the infamous agent/structure dilemma [...] They are not 'reflecting' it, as if the 'reflected' society exists somewhere else and was made of some other stuff. They are in large part the stuff out of which socialness is made [...]." (Latour 2000, 113-114.)

Asian ydin on se, että Latour kääntää Durkheimin kuuluisan teesin siitä kuinka sosiaalisia faktoja tulisi kohdella kuten esineitä jaloilleen: nyt esineitä tulisi kohdella sosiaalisina faktoina.

Tulee huomata sekin, ettei Latour väitä, että ihmisten ja ei-ihmisten välillä olisi mitään eroa. Emme vain hänen mukaansa voi ratkaista etukäteen mitkä elementit ovat toimijoita kussakin tilanteessa - tämä voidaan havaita vain empiirisesti. "Kollektiivi" on Latourille aina tapauskohtainen.

Latour pyrkii koettelemaan "kollektiivia". Hänen mukaansa sosiologian lähtökohtana ei voi olla "yhteiskunnan" käsite. Latourin yleiskäsite erilaisille liitoksille on kollektiivi. Toisin kuin "yhteiskunta", kollektiivi viittaa ihmisten ja ei-ihmisten yhteyksiin. Nämä liitokset, eli kollektiivi, ei kuitenkaan ole stabiili "rakenne", vaan liikkuva suhteiden verkosto - se on toimijaverkko. Kollektiivi on aina tapauskohtainen: kollektiivin laajuus on tulosta koetteluista. Kollektiivin muoto ja laajuus riippuu siitä, "mitä elementtejä vakautetaan yhteismitallisiksi ja jaetun ymmärryksen kohteiksi" (Lehtonen 2000, 279) On seurattava niitä kollektiivisssa eläviä tutkittavia ja myönnettävä, että tutkittavilla on oma "sosiologiansa" ja "metafysiikkansa".

Ei kommentteja: