perjantai 5. syyskuuta 2008

Viimeinen kirje fasismille

Viimeinen kirje fasismille

Ymmärrän kyllä tieteenfilosofiaa ja luonnontiedettä ymmärtääkseni mitä kirjoitat. Vain näkökulmani on eri kuin sinun.

Jürgen Habermas on korostanut kolmenlaisia tiedon intressejä:

1. Tekninen tiedonintressi liittyy työhön. Se on intressi saada teknistä tietoa luonnon manipuloimiseksi. Intressi liittyy läheisesti positivistiseen tieteenfilosofiaan.

2. Käytännöllinen eli praktinen tiedonintressi liittyy kieleen. Se on intressi siirtää tietoa sukupolvilta toisille ja ymmärtää perinnettä. Intressi liittyy läheisesti hermeneuttiseen tieteenfilosofiaan.

3. Emansipatorinen eli vapauttava tiedonintressi liittyy hallintaan (Herrschaft) eli valtaan, sekä ihmisten vapauttamiseen perinteen kahleista ja yhteiskunnallisesta pakotuksesta. Se ohjaa itsereflektiota, ja on siten yhteinen tieteenfilosofia sekä kriittisille yhteiskuntatieteille että filosofialle.

Tiede ei ole vapaa intresseistä. Kuvittelet luonnontieteen jollain tavoin lilluvan omassa tyhjässä avaruudessaan, joka ei millään tavoin olisi riippuvainen yhteiskunnallisista suhteista.

"Ota tiiliskivi, nosta se vyötäröllesi ja pudota. Jos noin kymmenesosasekunnin kuluttua tunnet kipua varpaissasi, se on melko vahva näyttö sen puolesta, että gravitaatio on luonnontieteellinen objektiivinen fakta eikä pelkkä sosiaalinen konstruktio."

Tästä olen tismalleen samaa mieltä. En edelleenkään kiellä luonnontieteen objektiivisuutta tässä mielessä. Kyse ei kuitenkaan ole tästä, vaan siitä, että mikäli luonnontieteellinen tapa jäsentää tietoa tuottaa ihmisen typistävän ja kärsimystä aiheuttavan kulttuurin. Itse olen kuitenkin sitoutunut emansipatoriseen tiedonintressiin.

"Mitä taas marxismiin tulee, se ei ikinä ole antanut mitään arvoa sellaisille asioille kuin sananvapaus, yksilönvapaudet, omistusoikeus, liikkumisenvapaus, kokoontumisenvapaus eikä negatiivisille vapauksille yleensäkään. Toista internationaalia seurasi kolmas eli Kommunistinen internationaali (Komintern), ja jälleen kerran teot puhuvat vahvemmin kuin sanat."

Negatiiviset vapaudet eivät ole vapauksia alkuunsakaan, sillä se ajaa ihmiset kilpailutilanteeseen keskenään, jolloin yksilöiden mahdollisuus täydellistää, sivistää ja rakentaa omaa elämäänsä vähenee. Vapaus on toimintamahdollisuuksien vapautta, ilmainen terveydenhuolto ja ilmainen koulutus takaavat ihmisille maksimaalisen määrän toimintamahdollisuuksia, koska tällöin ei ihmisten tarvitse tuhlata aikaansa kilpaillakseen toisiaan vastaan. Negatiivinen vapaus on kilpailuun pakottamista.

"Mitä taas puhut tuosta "välineellisestä järjestä", on luonnontieteellisestä katsannosta pelkkää lässynläätä, ja menee uskonnollisen ajattelun puolelle. Jos ihmiset ovat vain pelkkiä toisiinsa vaihdettavia abstraktioita, sitä kutsutaan objektiivisuudeksi."

Väärin. Sitä kutsutaan fasismiksi. Ihmiset eivät ole keskenään "samoja", vaan "erejä", Adornon käsitteistöä käyttääkseni: ei-identtisiä. Emansipatorinen teoria pyrkii sellaiseen yhteiskuntaan, jossa minun erityisyyteni, ja kaikkien muiden erityisyys toteutuisi yleisellä tasolla. Filosofisesti tämä on mahdollista ainoastaan käsityksen "toimintamahdollisuuksien vapaus" kautta. Ihminen on vapaa jos hänen potentiansa mahdollisimman vapaasti pääsevät toteutumaan. Vapauden tulee koskea kaikenlisäksi koko yhteisöä ollakseen aidosti vapauttavaa. Liberalismi ei täten ole edes individualismia sillä se tekee ihmisestä lihattoman abstraktion, joka ei eroa toisista yksilöistä. Fasismi on tässä mielessä valistuksen looginen konkluusio.

"Jos Derrida ei ole falsifioitavissa, niin silloin hänen filosofiansa ei täytä tieteellisen ajattelun kriteerejä sen enempää kuin astrologia tai magiakaan."

Falsifioitavuus koskee ainoastaan tieteellisen järjestelmän sisäisiä hypoteeseja. Itse tieteellistä järjestelmää ei falsifioitavuudella kuitenkaan voida kritisoida. Tämä jää filosofian, ja nimenomaan emansipatorisen filosofian, tehtäväksi.

Se että Neuvostoliitto oli mikä oli, ei itse asiassa ole kriittisen teorian kannalta kiinnostavaa, muuta kuin kritiikin kannalta. Kriittisen teorian tulee kritisoida Neuvostoliittoa, koska se oli totalitaarinen, sortava järjestelmä: tämä ei kuitenkaan tarkoita ettemme voisi kritisoida kapitalismia. Voimme aivan hyvin kieltää molemmat järjestelmät. Kritiikki ei kohdistu vain yhteen kohteeseen, vaan totaliteettiin itseensä.

Ja kiitos Takkirauta: paljastat valistuksen ja positivismin kieroutuneisuuden paremmin kuin kukaan.
------------------------------

ida kirjoitti kommentin Takkiraudan ja minun keskusteluun:

"Ehkä asiaan kuulumattomana huomiona se, että Sokal nyt kuitenkin oli vasemmistolainen. Siis yhteiskunnallisesti ja toiminnan tasolla.

Nykyvasemmistolaisuudessa se taitaa olla virhe ;)"

Mutta hänen filosofiset kannanottonsa kuitenkin olennoivat juuri sitä epäonnistunutta valistusajattelua, mitä kriittinen teoria on aina 1940-luvulta kritisoinut. Vasemmistolaisuus ei vielä tarkoita sitä, että olisi vasemmistolaisen tai laajemmin marxilaisen kritiikin ulkopuolella. Vasemmiston tärkein kritiikin kohde on oikeiston lisäksi vasemmisto itse: tärkein kritiikin muoto on itsekritiikki.


Ei kommentteja: