lauantai 6. syyskuuta 2008

Kuningas Paksujalka

Finnsanity jätti kommentin kirjoitukseeni "Odysseia emansipatorisena teoriana":

"Oidipus-tarinassa esimerkiksi uskontokriittinen, kulttuuria uudelleen tulkitseva skeema on jäänyt useimmalta "myyttisen" tarinan tulkitsijalta huomaamatta.

Sen kaiken traagisen alullepanija on kuningasparin usko uskonnolliseen tulkitsijaan. Ennustuksesta tulee itsetoteuttava.

Uskomalla oraakkelin visioimaan tuhoon ja sen kuvailtuun uhkaan, he itse tuottavat tuhon. "

Validi tulkinta kieltämättä. Pitäisi lukea varmaan toi Oidipus uudelleen - ja toi Odysseia ylipäätään.

Oidipuksessa ylipäätään on häirinnyt se, että Freudin tulkinta teoksesta on ainakin yleisessä tietoisuudessa kahlinnut teoksen luentaa. Kun on oppinut ensin lukiossa oidipaalisen konfliktin, niin on vaikea irrottautua Freudin tulkinnasta, ja saada teokseen jotain uusia, tuoreita näkökulmia. Oma (?) uskontokriittinen tulkintasi on kyllä kiinnostavin näkökulma pitkään aikaan.

Oma kappaleeni kyseisestä näytelmästä on julkaistu nimellä "Kuningas Paksujalka". Se on käännetty Ryhmäteatterin omiin tarpeisiin, ja tarkoituksena onkin ollut - jo teoksen nimestä lähtien - välttää psykoanalyyttisia konnotaatioita. Tämä onkin mielestäni hyvä lähtökohta. Ei siksi, että psykoanalyyttisessa tulkinnassa olisi jotain vikaa, vaan koska Kuningas Oidipusta (tai "Paksujalkaa") on vaikea lukea ajattelematta Freudia. Freudin sikari tupruttelee savut naamalle.

Ei kommentteja: