maanantai 22. syyskuuta 2008

III. Utilitaarinen hyvä ja terveydellinen hyvä. Hyväätekevä ja haitallinen. Terveyden ja sairauden käsitteet


1. Utilitaarinen hyvä liittyy sellaisiin ilmaisuihin kuin ”olla hyvä jollekin”, ”tehdä hyvää jollekin”, ”hyvä olla jotakin” ja ”hyvä omata jotakin”. Hyväätekevä on hyödyllisen alakategoria. Kaikki hyödyllinen ei ole hyväätekevää, mutta kaikki hyväätekevä on hyödyllistä. Hyväätekevä on hyväätekevää jollekin. Esimerkiksi ihmiselle. Hyväätekevä edellyttää jonkun olennon hyvän käsitettä. Hyväätekevä on aina kulloisenkin puheena olevan olennon hyvää edistävää. Hyväätekevä on jonkun olion hyvinvointia. Hyväätekevällä on kaksi kausaalista vaikuttamisen tapaa: ”edistäminen” ja ”suojeleminen”, mutta tästä lisää luvussa 4.

2. Välineellinen ja utilitaarinen hyvä ovat von Wrightin mielestä keskinäissuhteessa. Välineellinen hyvä ajaa aina näiden välineiden käyttäjien hyvää. Välineellinen hyvä on tässä mielessä utilitaarisen hyvän esiaste, mutta välineellinen hyvä on linkittyneenä erinomaisuuteen, joka on astetta ilmaiseva käsite, mitä hyötyä puolestaan ei ole. Jokin voi olla enemmän tai vähemmän hyvä välineellisessä mielessä, mutta hyödyn kannalta ottaen asiat joko ovat tai eivät ole hyödyllisiä.

3. Hyväätekevän ja hyödyllisen vastakohdat ovat vahingollinen ja hyödytön. Vahingollinen on selvästi negatiivinen käsite, hyödytön neutraali.

”Kun siis hyödyllinen ja hyödytön, haitallinen ja ei-haitallinen muodostavat kontradiktoriset vastakohdat, niin hyväätekevä ja haitallinen puolestaan muodostavat kontraariset vastakohdat. Ne sulkevat toisensa pois, mutta niiden välissä on neutraali vyöhyke.” (von Wright, s. 87-88)

”Paha” puolestaan on ”haitallisen” alakategoria. Paha on haitallista siinä mielessä, että se on hyväätekevän vastakohta, toisin sanoen sikäli kuin se on pahaa jonkin olennon hyvän kannalta. ”Pahalla” on kaksi eri merkitystä. Toisaalta ”Paha” viittaa johonkin, mikä on kullekin olennolle vahingollisen alkuperä. Vahingollisen alkuperä on aina paha. ”Paha” on haitan syy. Toisaalta sanaa ”Paha” tarkoittaa myös itse aiheutettua haittaa. ”Haitta” puolestaan merkitsee aiheutettua tai kärsittyä asiaa (vahinkoa).

4. Hyväätekevien ja hyödyllisten vaikutussuhde on aina suotuisa. Päämäärän kannalta suotuisia tiloja on ”edistävä” ja ”suojeleva”. Epäsuotuisia tiloja on sekä ”estävä” että ”huonontava”. Huonoa tilannetta voidaan parantaa, jolloin tehdään ”huonosta parempi”, jota kutsutaan myös nimillä ”parantava” tai ”tervehdyttävä”. Hyvän tilan parantaminen on ”hyvän tekemistä vielä parempi”. Käänteisesti: hyvästä voi pahemman tai huonomman ja pahasta tai huonosta vieläkin pahemman tai huonomman.

5.Voidaanko utilitaarisesta hyvästä tehdä objektiivisia arvostelmia? Ovatko ne tosia tai epätosia? Arvoarvostelmat ovat suuressa määrin subjektiivisia, mikäli tarkkailemme niitä ainoastaan kulloisenkin subjektin päämääristä käsin. Tämä ei kuitenkaan riitä. Se mikä on vahingollista yhdelle tiettyä päämäärää tavoittelevalle subjektille, ei ole sitä välttämättä toiselle. Yhtäläisten olosuhteiden (sama ruumiinrakenne kaikille) lisääminen on lähinnä triviaalia. Hyödyllisyyden (eli hyväätekevän) määritteleminen jää hämäräksi. ”Jos haluamme tehdä yleistyksiä hyödyllisyyteen ja haitallisuuteen liittyvissä seikoissa, on meidän yleensä ottaen tyytyminen seuraavantyyppisiin karkeisiin ja kaavamaisiin yleistyksiin: Useimmille ihmisille olosuhteissa C asia X on hyvä tai paha riippuen päämäärästä E. Vastaava pätee myös siihen erityiseen hyödyllisen muotoon, jota kutsumme hyväätekeväksi, ja siihen erityiseen haitallisen muotoon, jota kutsumme pahaksi.” (von Wright, s. 93)

6. Hyödyllisyys? Hyväätekevä? Hyväätekevä kenelle? ”Ilmauksen ’X:n hyvä’ mielekkääseen käyttöön liittyviä attribuutteja voidaan kutsua biologisiksi sanan laajassa mielessä. Tällä en tarkoita sitä, että kyseessä olisivat biologien usein käyttämät termit. ’Onnellisuuden’ ja ’hyvinvoinnin’ ei voi sanoa kuuluvan biologien ammattisanastoon. Kutsuessani näitä termejä biologisiksi tarkoitan sitä, että niitä käytetään sellaisten olentojen attribuutteina, joilla on mielekästä sanoa olevan elämä. Kysymys ’Minkä laatuisilla olennoilla on jokin hyvä?’ on siksi yleisesti ottaen sama kuin kysymys ’Minkä laatuisilla tai lajisilla olennoilla on elämä?’ Voidaan myös sanoa, että on samassa määrin metaforista puhua jonkin olennon hyvästä kuin on metaforista puhua tuon olennon elämästä.

Autojen ja kellojen kaltaisilla tuotteilla on elämä siksi myös hyvä vain metaforisesti.

[…]

Vaikuttaa siltä, että niiden olentojen joukossa, joilla on hyvä, ihmisellä on kahdessakin suhteessa erityinen asema.

Ihminen ei ole ainoa elävä olento, jolla on sosiaalista elämää. On kuitenkin suuri määrä sosisaalisia yksikköjä, jotka ovat ominaisia ihmiselle. Nämä ovat yksikköjä, jotka edellyttävät normatiivista järjestystä. Paras esimerkki tällaisista yksiköistä on valtio. Yhteiskuntafilosofian keskeisiä ongelmia on, kuinka tällaisten ’sopimuksenvaraisten’, kuten niitä myös voi kutsua, sosiaalisten yksikköjen hyvä käsitteellisesti liittyy ihmisyksilön hyvään.” (von Wright, s. 95)

Ihminen on myös erityisessä suhteessa siinä, että hänen voidaan nähdä koostuvan useasta osasta: ruumiista ja hengestä. Hyvinvointi on erityisesti näiden komponenttejen terveyttä.

7. Terveydellinen hyvä (hyvä sydän, hyvät keuhkot, hyvät hampaat, jne.) voidaan nähdä koskettavan ihmisen hyvää monellakin tapaa. Terveydellinen hyvä tarkoittaa erilaisten elimien (esim. maksa) ja kykyjen (esim. muisti tai ymmärrys) hyvyydeksi. Hyvyys tarkoittaa tässä lyhyesti sanottuna vian tai sairauden puutteesta. Elin on hyvä kun sillä voidaan tehdä asioita. Ne ovat siis eräänlaisia välineitä. Kuten välineillä, niilläkin on sekä morfologisia että funktionaalisia tunnuspiirteitä. Kyvyillä puolestaan ei ole laisinkaan morfologisia piirteitä. Elimet puolestaan muistuttavat kykyjä, koska ne koostuvat siitä mitä ne tekevät (toisin kuin välineet, joita itseään käytetään erilaisiin tarkoituksiin).

Kuten jo tuli huomautettua, ”Hyvä K” (mikä tahansa elin) tarkoittaa aina sairauden tai puutteen poissaoloa. Maksakirroosista kärsivällä ei ole hyvä maksa, koska henkilö kärsii siitä. Funktionaaliselta kannalta katsoen ”Hyvä K” liittyy myös aina siihen, mitä kulloinenkin elin tekee: jos K ei pysty suorittamaan sen tehtävää (esim. sydän pumppaamaan verta) kunnolla tai ollenkaan, on K tällöin huono K.

Terveydellinen hyvä on myös yhteydessä tekniseen hyvään. Niitä yhdistää se seikka, että molemmissa hyvyys tarkoittaa suorituksen erinomaisuutta. Erojakin kuitenkin on:

1. Tekniset suoritukset viittaavat termiin ”hyvä jossakin”, mutta esim. sydän ei ole ”hyvä veren pumppaamisessa” eikä keuhkot ”hyviä ilman hengittämisessä”. Ne yksinkertaisesti ovat hyviä. Teknisessä hyvässä suoritusta voidaan kaiken lisäksi parantaa. Hyvää elintä ei voida parantaa sillä hyvä elin jo tekee sen mitä sen täytyy. Elimen huonous on aina hyvän privaatiota.

2. Tekniseen hyvään liittyvät toiminnot liittyvät yleensä sellaisiin toimintoihin jotka ovat hankittuja, eivät synnynnäisiä. Elimet ja kyvyt puolestaan ovat kuin ovatkin synnynnäisiä.

3. Kolmanneksi elimet ja kyvyt palvelevat olennon hyvää eri tavoin kuin tekninen hyvä. Joku voi käyttää hankkimiaan taitoja edistämään hyväänsä, mutta tämä ei ole välttämätöntä. Elimiä ja kykyjä hän puolestaan tarvitsee. Ne ovat jotain, mitä ilman hän ei voi elää. Huono sydän on aina huono asia sille joka siitä kärsii.

Elimet ja kyvyt ovat sen lajin, johon yksilö kuuluu (meidän tapauksessamme ihminen), olennainen funktio. Huonot elimet eivät kykene tekemään sitä, mitä niiden kuuluisi tehdä. Kun kyvyt ja elimet ovat huonoja, kutsutaan niitä puutteellisiksi tai vajavaisiksi tai epänormaaleiksi - tai vammautuneiksi. Funktionaalisesti olennaisella tavalla toimivat elimet ja kyvyt ovat jotain mitkä liittyvät ns. normaaliin elämään.

8. von Wright jakaa terveydellisen hyvän käsitteet kolmeen, ”terve-sairas-heikko”, ja kahteen, ”hyvä-huono/kehno”. Sairaus on terveydellisen hyvän käsitteistössä peruskäsite. Sairaus on jotain minkä rekisteröimme ensimmäiseksi kun puhumme terveydellisestä hyvästä. ”Millaiset ovat hyvät keuhkot? Ne, jotka kykenevät hengittämään ilmaa. Ne jotka eivät ole sairaita.” Heikkous puolestaan viittaa sairauden potentiaaliin. Heikkous on potentiaalisesti sairautta. ”Hyvä” merkitsee tässä, että ”kaikki kunnossa”.

9. Elimet ovat kehnoja silloin kun niihin liittyy tuskaa tai muuta pahaa. Kehnous tarkoittaa normaalia huonompaa toimintakykyä. von Wrightistä poiketen, asian voisi ilmaista fenomenologisesti niin, että hyvä elin on normaali silloin kun sitä ei huomaa. Ainoastaan tuska, eli kehno elin, tekee itsensä havaittavaksi. Tietenkin havaitsemme elimet, jos kiinnitämme niihin tietoisesti huomiota, mutta normaalissa toiminnassaan elin ei ilmaise olemassaoloaan meille.

10. Kyvyt voidaan luokitella ”sairaisiin”, ”heikkoihin” ja ”hyviin”. Kun kyky on huono, kutsutaan sitä ”heikoksi”. Mielisairailla kyvyt ovat kokonaan rappeutuneet. Kun nämä kyvyt heikkenevät, niistä syntynyt vahinko ei ole ”kipua” tai ”tuskaa” (nämä viittaavat ruumiillisten elimien heikkouteen tai huonouteen), vaan pikemminkin toimintakyvyn alenemisen aiheuttamaa kärsimystä (masennus, yms.). Mielisairaus on olennaisesti myös sosiaalista. Se mitä kutsumme mielisairaudeksi liittyy myös vallitsevan elämäntavan piirteisiin. Voimme periaatteessa kuvitella että huonomuistisuus olisi hyvä piirre jossain kulttuurissa. Ja näyttäisihän esimerkiksi keskittymiskyvyn puute (sen yhteys reagoinnin nopeuteen) olevan meidän kulttuurissamme hyvä piirre.

11. Onko terveydelliseen hyvään liittyvät arvostelmat objektiivisia? von Wrightin mukaan kyllä, sillä henkilö voi erehtyä väittäessään jonkin elimen vian aiheuttavan hänen kokemansa tuskan. Lääkäri voi tutkailla ruumista ja huomata, että mikään ei ole rikki. Tällöin lääkäri voi epäillä henkilö väitettä tuskasta. Tässä kohtaa on pysähdyttävä: ovatko tuntemukset tällä tavoin yksiselitteisiä? Nähdäkseni henkilö, jolla ei ruumiissansa olisikaan mitään vikaa, voi silti tuntea kipua. Kipu on olemassa vaikka mikään ei olisikaan rikki. von Wright kuitenkin huomauttaa, että lääkärihän paikantaakin kivun johonkin tiettyyn elimeen. Kivun tunteminen, vaikka mikään ei olisikaan rikki, viittaa pikemminkin henkisiin ongelmiin ja mielenhäiriöihin, sillä normaalisti ihmiset eivät tunne kipua ellei heillä ole jokin paikka sairas tai rikki.

12. ”Kielenkäyttöä vääristelemättä voidaan sanoa, että ruumiin elimet palvelevat välittömästi ruumiin hyvää. Tätä hyvää kutsutaan myös ruumiilliseksi hyväksi. Sielun kyvyt palvelevat välittömästi sielun hyvää, meidän henkistä terveyttämme. Elimet ja kyvyt palvelevat etäisesti ihmisen hyvää.” (von Wright, s. 110)

Ei kommentteja: