sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Filosofin velvollisuus kritiikkiin

Kommenttia pukkaa.

Intellektuellin riippumattomuus on juuri kiellon mahdollisuudessa. Riippumattomuus syntyy kun pelaamme niin sanotusti "kaikkia vastaan". Kritiikin positio luodaan negatiivisesti. Kritiikkiä ei kuitenkaan voi olla ilman minkäänlaista viittauspistettä. Tällainen viittauspiste voisi olla inhimillisyys. Inhimillisyys siinä merkityksessä joka tulee esille kaikkien inhimillisten potentioiden aktualisoitumisessa ja herruudettomassa sekä kärsimyksestä vapaassa elämässä. Tämä voi olla utooppista, mutta jonkinlainen negatiivisesti konstruoitu utopia onkin kritiikin kannalta välttämätön. Tulee kuitenkin huomata ettei utopiaa voida kuvailla positiivisessa mielessä, vaan se rakentuu aina historiallisesti negaatioiden kautta. (vrt. tässä juutalaisuudesta tuttu jumalan kuvakielto)

"Ei! Mitään synnintunnustusta ei ole eikä tarvita. Olemme kaikki syyllisiä. Kaikkeen. Aina.

Tämä on aidon kriitikon ensimmäinen ja luovuttamattomin periaate, ja siksi hän myös voi kritisoida niin sanotusti hyvällä omallatunnolla ja samalla ikäänkuin 'vastuuttomasti' eli sitoutumatta."

Ihminen on syyllinen olemassaolostaan yhteisölle. Se, että olemme olemassa perustuu maailman enemmistön epäinhimilliselle kohtelulle. Suru on ehdottoman tärkeää kritiikin mahdollisuudelle. Kritiikki on kykyä kieltää vallitseva yhteiskunnallinen todellisuus, ja luoda tällä tavoin 'ero'. Intellektuellinen riippumattomuus tuleekin mahdolliseksi ainoastaan tällaisen kritiikistä syntyneen eron kautta.

"Järjestelmäsi on suvaitsevainen mutta perimmältään välinpitämätön. Sen puitteissa jokainen voi sanoa mitä tahansa - jopa niin paljossa että millään, mitä sanotaan, ei ole enää vahvaa rationaalista uskottavuutta, vaikka esitetyllä kritiikillä vielä jotain tehoa olisikin.

Mutta kun argumenttien rationaalinen oikeutus ja legitimaatio menettää diskursiivisen ja ylipäätään poliittisen uskottavuutensa, viimeistään siinä vaiheessa dissidentti, joka ei sitoudu mihinkään, sanoo sanottavansa - eikä sanojaan säästele.

Kukaan ei häntä välttämättä kuuntele, koska hän vaikuttaisi olevan a) vain yksi muiden kriitikoiden joukossa, tai sitten kaikki kauhistelevat häntä eivätkä ota vakavasti, koska hän ei b) sitoudu lainkaan sovittuihin strategisiin eikä aina edes argumentatiivisiin pelisääntöhin - ei myöskään jo ennalta sovittuun poliittiseen konsensukseen."

Toisaalta on totta, että herruus ei koskaan kuuntele kritiikkiä - sen ei tarvitse: se huutaa omaa erityisyyttään avaruuteen riippumatta siitä, mitä orja ajattelee tilanteesta. Tekeekö tämä kritiikin mahdottomaksi? Ovatko deleuzelaiset oikeassa? Jääkö negatiivinen dialektiikka hampaattomaksi reaktiivisessa kritiikissään? Ovatko ainoat keinot vastustaa kapitalismia itsemurha tai terrorismi - tai itsemurhaterrorismi, kuten eräät situationistit ovat ajatelleet?

Kritiikki tulee olla mahdollista myös negatiivisen dialektiikan mielessä. Emme saa uhrata intellektuellin/filosofin riippumattomuutta (joka on mahdollista juuri kiellon kautta) minkään päämäärän vuoksi. Viime kädessä tämä tarkoittaa ettei kenenkään ihmisen erityisyyttä saa uhrata minkään yliyksilöllisen ja -historiallisen päämäärän vuoksi. Omeletti tulee voida tehdä särkemättä kananmunia.

"Yhä silti voidaan kysyä, miksi kitisen, vaikka kaikki on täällä länsimaissa niin paljon paremmin kuin esimerkiksi Kiinan aikapommissa tai jossain Afrikan postkolonialistisessa klaaniyhteisössä?

Kyse on samasta asiasta - edellä pohtimastani vakaumuksesta, jonka mukaan kritiikillä ja vastarinnalla on aina oltava ainutlaatuinen ja periaatteellinen oikeutuksensa - olipa sitten kyseessä mikä tahansa järjestelmä. Eikä ainoastaan oikeutus vaan suoranainen velvollisuus."

Aivan näin. Se, että ME voimme paremmin kuin jotkut toiset ei poista kritiikin mahdollisuutta. Inhimillisyyden täydellisesti toteuttavaa Utopiaa ei kenties ole muuten kuin teoreettisena kritiikin viittauspisteenä, mutta siihen voidaan pyrkiä - niin kauan kuin ihminen on alistettu ja sorrettu, on kritiikille tehtävä ja filosofeilla velvollisuus kritiikkiin.

Ei kommentteja: