maanantai 29. syyskuuta 2008

Filosofin epäily ja kyynisyys

Jatkokommentti edelliseen.

Räsänen kirjoitti:
"No - mistähän mulle saatais tämmonen 'Inhimillisyys siinä merkityksessä joka tulee esille kaikkien inhimillisten potentioiden aktualisoitumisessa ja herruudettomassa sekä kärsimyksestä vapaassa elämässä.' (?)

Tiedätköhän kunnolla oikein itsekään, mitä tuolla huippuabstraktilla määritelmällä käytännössä tarkoitat, tai mihin sillä lähinnä viittaat?

Frankfurtin koulukuntaan ilmeisesti."

Tiedän kyllä. Inhimillisyyden määrittely tuon tarkemmin johtaisi mielestäni tietynlaiseen essentialismiin tai ainakin ylihistoriallisen ihmisluonnon olettamiseen. Adornoon viitatakseni: herruudeton, kärsimyksestä vapaa tila on moraalin minimi. Moraalifilosofiaa ei mielestäni voida harjoittaa muutoin kuin negatiivisesti. Positiivisia moraalisia väitelauseita puhtaasti rationaalis-propositionaalisella tasolla ei voida tehdä, vaan ne voidaan perustaa ainoastaan somaattisiin responsseihin säälin muodossa. Lihallisena olentona ihminen voi perustaa uskottavan moraalin ainoastaan lihalliseen kärsimykseen ja siihen samaistumiseen. Jotta tällainen olisi mielekästä tarvitaan järjellinen, kärsimyksen poistamiseen pyrkivä kritiikki. (Adornon 'lisäksi tuleva momentti'.) Vain tähän voimme viitata kun kritisoimme vallitsevaa todellisuutta. Adorno viittaa Nietzscheen huomauttaessaan kuinka moraali useinmiten ainoastaan palvelee herruutta ja jättää tämän vuoksi moraalin täsmällisemmän määrittelyn tekemättä. Adorno ei kenties ole nihilisti, vaikka pessimisti onkin.

"(This was humor. I appreciate your blog very much indeed although I very rarely comment on your posts)"

Niin. Teksti harvoin välittää ilmeet ja eleet tarkoituksenmukaisesti vastaanottajalle. Ironia on vaikea laji ja varsinkin tällaisessa ympäristössä se tulee helposti tulkittua väärin.

Klementiini kirjoitti myös edelliseen tekstiini:

"Kun opiskelijat vuonna 1969 valtasivat Adornon johtaman Sosiaalitutkimuksen instituutin, Adorno soitti poliisit paikalle. Ehkä tämäkin kuuluu intellektuellin velvollisuuksiin?"

Niin, Adorno teki kaikkea typerää - kuten teki Marxkin ja monet muut filosofit. Filosofit nyt sattuvat olemaan 'vain' ihmisiä, eivätkä teoreettisia olioita, jotka toimisivat puhtaasti teorioidensa mukaisesti. Kukaan ei siihen pysty. Heittosi lankeaa ad hominem-tyyppiseen lässytykseen.

Minulle henkilökohtaisesti teorian kannalta on paskan hailee, mitä Adorno teki tai oli tekemättä. Kritiikki kohdistuu myös Adornoon. Ja kun Marcuse kannatti McCarthyn kommunistivainoja, ei kyseinen seikka tee Marcusen ajattelusta mitenkään huonompaa. En "fanita" Adornoa tai Marcusea. Löydän heidän ajattelustaan vain joitain äärimmäisen merkittäviä pointteja.

Luulen sitä paitsi että Adornolla oli myös teoreettinen syy pitäytyä kaikenlaisten joukko- ja massaliikkeitten ulkopuolella (näistä syistä voimme tietenkin olla Adornon kanssa erimieltä), vaikka psykologinen syy olikin vahvempi - olihan hän nähnyt fasismin nousun Saksassa, ja kuinka se nimenomaisesti noudatti massaliikkeitten logiikkaa.

Oli miten oli. Kritiikki ei kumartele auktoriteetteja, eikä siis myöskään Adornon auktoriteettia.

Siispä se, että Foucault riehui rautaputki kädessä poliiseja vastaan mielenosoituksissa, ei todista Foucaultia pätevämmäksi ajattelijaksi kuin esim. Marx joka sattui vain "idlaamaan kirjastolla".

Sori tosta kielenkäytöstä. Ei ollut tarkoitettu henkilökohtaiseksi hyökkäykseksi. :)

Ei kommentteja: