lauantai 27. syyskuuta 2008

Buberin "Minä ja Sinä"

"Perussanan Minä-Sinä Minä on erilainen kuin perussanan Minä-Se Minä.

Perussanan Minä-Se Minä ilmenee ihmisessä minäkeskeisyytenä ja tulee itsestään tietoiseksi (kokemisen ja käyttäytymisen) subjektina.

Perussanan Minä-Sinä Minä ilmenee persoonana (Person) ja tulee itsestään tietoiseksi subjektiivisuutena (ilman riippuvaista genetiiviä).

Minäkeskeinen ihminen (Eigenwesen) ilmentyy asettumalla erilleen muista minäkeskeisistä ihmisistä.

Persoona ilmentyy asettumalla yhteyteen muiden persoonien kanssa.

Toinen on luonnollisen erilleen asettumisen, toinen luonnollisen liittyneisyyden henkinen hahmottuma.

Erilleen asettumisen tarkoitus on kokeminen ja käyttäytyminen, ja tämän tarkoitus on taas 'elämä', joka merkitsee kuolemista, joka ulottuu läpi ihmiselämän.

Yhteyden tarkoitus on sen oma olemus eli: Sinän koskettaminen. Sillä jokaisen Sinän koskettamisen kautta meitä koskettaa ikuisen elämän henkäys.

Se, joka on yhteydessä, ottaa osaa aktuaalisuuteen, eli: erääseen olemassa olemiseen, joka ei ole vain hänessä eikä vain hänen ulkopuolellaan. Kaikki aktuaalisuus on vaikuttamista, johon minä osallistun ilman että voisin sitä omistaa. Missä ei ole osallistumista, ei ole aktuaalisuutta. Missä on omistautuminen omalle itselle, ei ole aktuaalisuutta. Osallistuminen on sitä täydellisempää, mitä välittömämpää Sinän koskettaminen on.

Minä on aktuaalinen siten, että se ottaa osaa aktuaalisuuteen. Se tulee sitä aktuaalisemmaksi, mitä täydellisempää osallistuminen on.

Kuitenkaan Minä, joka astuu erilleen yhteystapahtumasta ja tähän liittyvään itsetietoisuuteen, ei menetä aktuaalisuuttaan. Osallistuminen säilyy siinä elävässä muodossa; toisilla sanoilla, niin kuin sanotaan korkeimmasta yhteydestä ja niin kuin saadaan sanoa kaikista, "siemen säilyy hänessä". Tämä on subjektiivisuuden alue, jossa Minä samalla kertaa käsittää liittyneisyytensä ja erillisyytensä. Aito subjektiivisuus voi tulla ymmärretyksi ainoastaan dynaamisena, Minän aaltoiluna yksinäisessä totuudessaan. Tämä on myös se alue, jossa muotoutuu ja voimistuu ja kaipaus yhä korkeampaan, yhä ehdottomampaan yhteyteen, täydelliseen osallistumisen olemassa olemiseen. Subjektiivisuudessa persoonan substanssi kypsyy.

Persoona tulee tietoiseksi itsestään jonakin, joka osallistuu olemassa olemiseen, muiden myötä olevana ja siten jonakin, joka on. Minäkeskeinen ihminen tulee tietoiseksi itsestään jonakin, joka on-sellainen-eikä-toisenlainen. Persoona sanoo: "Minä olen", minäkeskeinen ihminen: "Sellainen minä olen". "Tunne itsesi" merkitsee persoonalle: tunne itsesi jonakin, joka on, minäkeskeiselle ihmiselle: tunnen millainen olet. Siinä, että minäkeskeinen ihminen asettuu erilleen muista, hän etääntyy siitä mikä on." - Martin Buber, "Minä ja Sinä", s. 89-91

Martin Buber (1878-1965)

Ei kommentteja: