perjantai 1. elokuuta 2008

Utooppisen ajattelun puolustus

Näin puhui Räsänen: "By the way - mistä meidän tarkkaan ottaen pitäisi vapautua? Ja onko se ylipäätään mahdollista muuten kuin utopiana?"

Meidän tulisi vapautua kaikista ihmistä alentavista ja ihmisen potentiaalia rajoittavista yhteiskunnallisista tekijöistä. Kaikki sellaiset tekijät, jotka jollakin tavoin estävät ihmisen potentiaalien aktualisoitumista ovat ihmistä alistavia ja siksi vääriä.

Utooppinen ajattelu on kieltävää ajattelua. Kaikki kriittinen ajattelu tarvitsee aina ripauksen idealismia. Idealismi, metafysiikka ja uskonto nimittäin ovat (oikein ajateltuna) pelkkiä mahdollisten maailmojen kuvittelua. "Miten asioiden tulisi olla?" tai "Miten asiat voisivat olla?"

Isaiah Berlinillä olisi tähän tietysti sanottavansa - syyttäisi monoliittisesta ajattelusta. Berlinin mukaanhan utooppisen ajattelun vikana onkin se että utooppisessa ajattelussa nostetaan objektiivisten ja ristiriitaisten arvojen joukosta yksi arvojoukko, joka universalisoidaan. Berlinhän oli pluralisti, ja hänen mukaansa arvot ovat objektiivisia mutta ristiriitaisia keskenään. Esimerkiksi vapaus on ristiriidassa koskemattomuuden kanssa. Berlin kannatti negatiivista vapaskäsitystä ja ajatteli että jos vapaus universalisoidaan, täytyy meidän sallia murhakin. Berlinin argumentti on hyvä, mutta toimii ainoastaan jos sallimme negatiivisen vapauden määritelmän.

Jos sen sijaan argumentoimme, että vapaus on toimintamahdollisuuksien maksimaalisuutta sosiaalisessa kontekstissa, ei ainakaan vapauden tarvitse poistua tavoiteltavien - ja siis universalisoitavien - arvojen luettelosta. Vapaus on mahdollisuutta toteuttaa ihmisyyttään mahdollisimman laajalla skaalalla. Vapauden täytyy myös olla totta kaikille yksilöille tasavertaisesti: kaikilla täytyy olla samat toimintamahdollisuudet käytössään. Esim. kehitysvammaisella tulee olla mahdollisuus käyttää kirjastolaitosta siinä missä ns. "terveidenkin". Sama koskee varallisuuseroja.

Vapaus on siis eräänlaista potentiaalien maksimaalista aktualisoitumista.

"Vai onko nyt niin, että taide itsessään on ideologian viimeinen linnake, joka täytyy murskata, jotta kokisimme todellisuuden niin vapaasti kuin-se-todella-itsessään-on?

Tiettyä mystiikkaa siis."

Taide ei suinkaan ole ideologian viimeinen linnake. Halusin vain korostaa taiteen ideologista luonnetta. Tämän vuoksi ainoastaan taiteen kieltävä "taide", kriittinen kokemustuotanto, voi nousta ideologian yli. (Lue: radikaali avant-garde)

"Haluan vain huomauttaa, että vaikutat minun mielestäni puhuvan ideologiaa vastaan ikäänkuin sen kumoamisen jälkeen saavuttaisimme vapautuksen 'ideologian' - siis uuden ideologisen hegemonian, jota nimitetään 'virhepäätelmällisesti' ja mystifioivasti vapaudeksi."

Ainakin haluaisin ajatella näin. Siis että ideologiasta voitaisiin vapautua. Tämä tuntuisi omasta mielestäni vaativan negatiivisen, kieltävän ajattelun voimaa. Ideologia nimittäin ainoastaan puhuu positiivisesti. Toitottaa vallitsevan todellisuuden hyvyyttä. Täydellinen selänkääntö vallitsevalle yhteiskunnalliselle järjestykselle mielestäni vapauttaa ajattelun ideologiasta.

Ideologiasta vapaa yhteiskunta vaatii fyysisen vapauden ihmiselle. Jos ajattelukin on toimintaa, niin toimintamahdollisuuksien maksimaatio vapauttaa myös ajatuksen.

Vapautettu ihminen = vapautettu kokemus = ideologiaton yhteiskunta. Tämä tietysti pätee ainoastaan jos ideologia määritellään "vääräksi tietoisuudeksi", niin kuin itse Marxia seuraten teen.

Kyky toteuttaa omaa ihmisyyttään vapaasti koskee myös ajattelua ja havaintoa. Havaintokin on toimintaa Marxille, ja luokattomassa ja työnjaosta vapaassa yhteiskunnassa havainnon ja ajattelun yhteiskunnallinen positioituneisuus katoaa, koska järkeä ei tässä ole enää asetettu mihinkään tiettyyn yhteiskunnalliseen muotoon. Eikä Marxille vapautuminen koske ainoastaan työväenluokkaa: työväenluokkahan lakkaa olemasta, vaan nimenomaisesti ihmisen vapautumista, emansipaatiota pakotetusta toiminnan rajoittamisesta - palkkatyöstä. Ja kun havainto ja ajattelukin vapautetaan saavutamme vapaan tietoisuuden, joka kykenee kokemaan maailman täysipainoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Todellisuuden oikeaan kokemiseen kuuluu siis vapaus. Vapaus on totuuden ehto. Kun ihmisen tietoisuutta eivät rajoita muut kuin biologiset tekijät, voidaan totuuskin saavuttaa. Ideologia on tästä syystä juuri "väärää tietoisuutta", koska sen alkuperä on aina työnjaossa ja luokkayhteiskunnassa. Vapauden tilassa ihminen ei enää havaitse maailmaa ideologisesti, siis vääristyneesti, vaan täysin vapaasti - siis oikealla tavalla.*

Zizek voisi tietysti heittää tähän kokonaisen arsenaalin vasta-argumentteja. Mutta en mene niihin nyt.

"Mutta täydellistä vapautta ei ole. Eikä myöskään mitään perimmäistä ideologiaa. Sanoo antiikin kyynikko ja kääntää kylkeä tynnyrissään.

On vain minä, minun hyveeni, muut ihmiset ja maailmankaikkeus."

Täydellistä vapautta ei ole. Tämä on totta. Mutta pelkästään tälle tasolle jääminen on myöntävää ajattelua. Pelkkää tosiasiain rekisteröimistä. Kiellon kautta voimme kuitenkin pitää ajattelun liikkeessä. Todellisuuden ja vapauden välinen ristiriita: utooppisen ajattelun oikeutus.

----------

Korjaan: Marxhan ei siis itse käytä ideologiasta termiä "väärä tietoisuus".

Ei kommentteja: