tiistai 12. elokuuta 2008

Sunnuntaihumanismi

Ilmiö, jota kutsun nimellä 'sunnuntaihumanismi', voidaan kuvailla seuraavasti: ihminen, joka on ensisijaisesti moraalinen olio, ja toteuttaakin tätä ominaisuuttaan varsin tiuhaan tahtiin niin internet-forumeilla kuin sanomalehtien yleisönosastollakin. Sunnuntaihumanisti kauhistelee niin lapsityövoimaa kuin ympäristö-ongelmiakin ja vaatii "päättäjiä tekemään Jotain!" Hänen mieltään häiritsevät niin median viihteellistyminen kuin yhteiskunnan pornoistuminenkin. Sunnuntaihumanistihan katsoo televisiosta ainoastaan YleTeemaa - ja sieltäkin ainoastaan kehitysmaissa tehtyjä elokuvia (koska köyhät ovat niin paljon aidompia ja juurevampia). Etnisten ihmisten musiikki on sunnuntaihumanistin mielestä ihanaa... Niin aitoa ja elämänmyönteistä. Ah... Toisin kuin kaikki tämä länsimainen huttu. Hän on myös kaikkien etnisten ihmisten kaveri - vaikka nämä olisivat ihmisinä kuinka tylsiä, tavanomaisia, konformistisia, rasistisia, kusipäisiä, etc. tahansa. Sunnuntaihumanisti harrastaa vapaa-aikanaan SPR:ä ja flamencoa.

Sunnuntaihumanisti keskittää ylitsevuotavan filantropiansa vapaapäivilleen, jolloin hän on vapaa töistä ja velvoitteista (joita hän tietysti kunnon luterilaisena kunnioittaa suuresti. Kaikille hän toivoo täystyöllisyyttä.) Hän vaatii yhteiskunnallista vastuuta ja inhoaa kaikkea epäsiveää. Hyi, hyi.

Sunnuntaihumanismi muistuttaa ilmiönä entisaikain kukkahattutätiä, mutta sunnuntaihumanisti on kuitenkin täysin sukupuolineutraali termi (naisten ja miesten tasa-arvo ahdistaa sunnuntaihumanistia kovasti) kuten esim. Matti Wuoren tapauksesta näemme. Sunnuntaihumanisti eroaa kukkahattutädistä myös poliittisuudessaan. Suurin osa sunnuntaihumanisteista on nimittäin joko Vasemmistoliiton tai Vihreän liiton jäseniä. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) he ovat punaisia kuin puolukat:

"Nykyvasemmisto on puhdas moraalinen tuomari, joka on edustavinaan universaaleja arvoja, hyveen voittokulkua. Se vuokraa muille hyvän ja oikean maatilkkuja. Vasemmistolaisuudessa ei ole yllätyksellisyyttä, taistelua, ylistystä eikä todellista intohimoa. Vasemmisto on ajautunut politiikan nolla-asteeseen. Vasemmistopoliitikota puhuvat moraalista ja kansalaisoikeuksista. He kuulostavat kansakoulunopettajilta, ohjaajilta, managereilta ja taloudenhoitajilta." - Jakke Holvas & Jussi Vähämäki kirjassa "Odotustila - Pamfletti uudesta työstä", s. 174

Ei kommentteja: