perjantai 15. elokuuta 2008

Nöyrä kumarrus YleTeeman suuntaan...

Olen jo aiemmin mainostanut kyseistä dokkaria täällä, mutta muistutetaanpas vielä kun YleTeema sen kerran esittää:

"Elokuvan kätketty kieli (K15)

(Pervert's guide to cinema, USA, Itävalta, Hollanti 2006)

Keskiviikkoisin 27.8.2008 alkaen klo 21.10, uusinta su klo 23.45



YLE Teemalla nähtävä kolmiosainen sarja Elokuvan kätketty kieli (The Pervert's guide to Cinema, 2006) vie katsojat riemastuttavalle matkalle läpi muutaman kaikkien aikojen parhaan elokuvan oppaanaan slovenialainen filosofi, psykoanalyytikko ja kulttuurikriitikko Slavoj Zizek.

Zizekin seurassa paneudutaan elokuvan piilotettuun kieleen ja siihen, mitä elokuvat oikeastaan kertovat meistä itsestämme. Zizek tarttuu niin hämmentäväisyydestään kuuluihin David Lynchin filmeihin kuin kääntää päälaelleen kaiken ennestään tiedetyn Hitchcockista.

Sarjassa tutustutaan muun muassa fantasian, todellisuuden, seksuaalisuuden, yksilön, himon ja aineellisuuden käsitteiden mielenkiintoiseen maailmaan. Täydellisen illuusion aikaansaamiseksi ohjelmassa saatetaan palata elokuvien alkuperäisille kuvauspaikoille ja käyttää lavasteita hyväksi.

27.8. 1. osa
Kuinka elokuvan kieli puhuttelee piilotajuntaamme? Slovenialainen filosofi Slavoj Zizek valottaa psykoanalyysin keinoin elokuvan kerronnan tasoja, avausjaksossa mm. Marx-veljesten filmejä ja Hitchcockin "Linnut".

3.9. 2. osa
Slavoj Zizek tutkailee tänään seksuaalisuuden ja fantasian ilmentymiä valkokankaalla esimerkkeinään mm. Tarkovskin "Solaris" ja Hitchcockin "Vertigo". Onko naisen himo uhka miehen identiteetille?

10.9. 3. osa
Mikä saa meidät uskomaan elokuvan luomaan todellisuuteen? Slavoj Zizek puntaroi tänään mm. "Ihmemaa Ozia" ja kertoo illuusion voimasta, joka juuri tekee elokuvien katsomisesta nautinnon."

Linkkejä:

Tera Vadénin mainio artikkeli Zizekin subjektifilosofiasta.

"We are back with the question of how do we know an authentic act. Of course, the answer could be that we do not and can not, but what, then is the point of theoretically separating ethical, authentic acts from ordinary ones? If this can be done only in retrospect, are we not, in fact, engaging in writing a history of the victorious? Žižek's answer in, for instance (2002a: 259), is that an authentic act is an enacted utopia: in and through the act we live as if the utopia was alreadyhere. A revolution is its own ontological proof (2002a: 260). But did not the Germans of 1933, including amongst others Heidegger, experience this elation, the exhilarating and rejuvenating experience of a popular uprising, of utopia in action? Is this enacted utopia not part of the nonnaive explanation for the initial political, economical and military success of Nazism? Georges Bataille (1947a,b, see Surya 2002: 360-362) has set a criterion according to which post-Holocaust (and post-Hiroshima) philosophical anthropology is serious only if it does not paint a picture of humans that are incapable of the Holocaust. In a similar manner, it seems that a serious picture of the Nazi revolution has to be able to account for its utopian dimension, too. In any case, does not the criterion of “enacted utopia” create the same problem of interpretation than the one created by the notion of an authentic act?"

Ei kommentteja: