torstai 14. elokuuta 2008

Fear of the body

Transhumanismin voidaan katsoa olevan jälleen yksi tapa jäsentää karteesiolainen filosofia uudessa muodossa. Väitän transhumanismin uusintavan tiettyä myyttiä henkisyyden ylivertaisuudesta ihmisen kehoon verrattuna. Villeimmät transhumanistiset fantasiathan uskottelevat ihmistietoisuuden uploadaamisesta tietokoneelle. Reduktionistinen ajattelukuvio on hukassa ihmisyyden kanssa.

Ihmisen tietoisuushan ei missään nimessä ole pelkästään aivotoimintaa, saati hiukkasten liikettä, vaan vaatii toteutuakseen ympäristön. Ihmisen tietoisuus on sellainen kuin ympäristö, missä se kehittyy. Elämme jo nyt eräänlaisessa simulaatiossa (Jean Baudrillard), spektaakkelissa (Guy Debord), missä ihmisen tietoisuus syntyy kiiltävän viihdeteollisuuden läpitunkeman median kautta. Olemme jo nyt läpikotaisin vieraantuneita itsestämme. Transhumanismi ainoastaan haluaa kehittää yhteiskunnan, jossa ihmiskeho on unohdettu, ja siten myös ihmispersoona. Transhumanismi ei ole mitään humanismia ensiksikään. Jo nyt ihmiskeho on alistettu eräänlaiseen mielen tyranniaan: koko kapitalistinen riiston koneisto perustuu kehon halveksuntaan, sielun ylemmyyteen. Kun kehon merkitys kielletään, kielletään myös kivun ja tuskan merkitys. Kielletään tuntoaistimus; kielletään elämän aistimisen tuottama olemassaolon kokemus.

Transhumanismi on pelkkä patriarkaalinen robottidildo, joka penetroituu ihmisyyteen räjäyttäen sen vapaaksi ruumiin kahleista - vain tuodakseen ihmissielun osaksi virtuaalista keinotodellisuutta, jossa suurin eettinen ongelma on tylsyys. Kuinka saada aika kulumaan ikuisuudessa? Kuinka keksiä kaikkea kivaa tekemistä koko loppu ikuisuudeksi? Äiti, keksi mulle tekemistä!

Transhumanismi haluaa materialisoida liberalismin abstraktin ihmisen. Toteuttaa kivuttoman ihmisyyden, toteuttaa elämättömyyden. En halua kieltää teknologiaa, mutta sen haluan kieltää, että kokemuksestamme tulee teknologia - tai teknologinen sovellutus. Transhumanismi haluaa reduktionismistaan huolimatta eristää ihmisen ja maailman toisistaan. Teknologia, joka alistaa luonnon, alistaa myös ihmisen. Teknologia, joka erottaa ihmisen maailmasta, tekee ihmisestä maailmattoman, sisällyksettömän zombien, joka ei kykene toteuttamaan subjektiivisuuttaan.

Ja tiedän: voinhan aina valita, haluanko olla kuolemattomana ruumiillinen vai ruumiiton. Tällä ei kuitenkaan ole väliä, jos koko valinnan taustalla on ajatus reduktionistisesta karteesiolaisuudesta. Valinnasta tulee valinnan pakko. Ihmispersoona trivialisoidaan, vieraantuneisuus toteutuu. Spektaakkeli työntyy itsensäkin läpi. Transhumanistinen utopia toteuttaa spektaakkelin spektaakkelin, metaspektaakkelin - kaksinkertaisen vieraantumisen. Paitsi tämän, niin myös sen vuoksi, että transhumanismi kuvittelee saavuttavansa Utopian, on se Dystooppinen filosofia. Utopia toteutuessaan on epähistoriallinen tyrannia, joka ei anna tilaa historialle - eikä siten myöskään muutokselle: vapaudelle.

Ja myönnän: en osaa tämän paremmin kritisoida transhumanisteja näyttämättä naiivilta. Ihmisyys kuitenkin on olennaisesti ruumiillista ja biologista. Jos pyrimme kokonaan eroon biologiasta, menetämme jotain olennaista ihmisyydestä.

Ei kommentteja: