sunnuntai 6. heinäkuuta 2008

Tekstejä arkistojen kätköistä, Osa 7


Nietzschen (anti)kristillisyys

Nietzscheä pidetään yleisesti ottaen ateistisena kirjailijana, mikä pitääkin ehkä paikkaansa. Kuitenkin Nietzsheä voidaan pitää uskonnollisena kirjailijana. (Vai onko Nietzschen uskonnollisuus sittenkin yksi 'naamioista', kuten esim. Henry Staten on ajatellut.) Nietzschen myöhäiskauden teoksista varsinkin "Antikristus" osoittautui ainakin omiin silmiini äärimmäisen uskonnolliseksi teokseksi - jopa kristilliseksi. Vaikka Nietzsche onkin tullut tunnetuksi sen kaltaisista aforismeista kuin "Jumala on kuollut" ja "Pappi on rappeutunein ihmislaji", on Nietzschellä kuitenkin sympatioita Jeesuksen hahmoa kohtaan, tosin toisista syistä kuin "oikeilla kristityillä".

Nietzschen mukaan kristillisyys ideologiana ja oppina on vääristänyt kuvamme Jeesuksesta. Jumalakuvamme ja kristinuskomme on hänen mielestään erityisesti Paavalin luomus. Paavali loi kristinuskosta elämää halveksuvan ja - kuten Nietzsche itse sanoo - nihilistisen. Nihilistisen sikäli, että se hylkää tämänpuoleisen maailman ja suuntaa toiveensa ja elämänvoimansa "tuonpuoleiseen" eli "ei-mihinkään".

Jeesus sensijaan EI ollut elämänkieltäjä. Jeesus oli myöntävä. Hän sanoi kaikelle 'kyllä'. Jeesukselle 'jumalan valtakunta' oli ensisijaisesti sisäinen - psykologinen käsite. (Nietzsche siis väittää näin.)Nietzsche asettaa vastakkain kokemuksen ja käsitteen. Jeesus eli kokemusmaailmassaan ja käytti maailman olioita ja maailmaa sinänsä symboolina oman sisäisen tilansa ilmaisemiseen. Kun Jeesus siis puhuu 'jumalan valtakunnasta', ei kyseessä ole mikään todellinen taivaasta laskeutuva valtakunta. Kristinusko sen Paavalin muotoilemassa versiossa kääntää koko asetelman päälaelleen. Ulkoiset oliot ja käsitteet ovat Paavalin kristinuskossa nousseet tärkeämmäksi. Nietzschen mukaan koko Paavalin muotoilema kristinusko on erehdys. Hän uskoo, että Paavali muotoili kristinuskon kostaakseen Rooman valtakunnalle Jerusalemin temppelin hävittämisestä.

"Pappi on rappeutunein ihmislaji" sen vuoksi, että tämä edustaa institutionalisoitunutta kristillisyyttä - Paavalin kristillisyyttä. "Viimeinen kristitty kuoli ristillä."

"Ikuinen paluu" tarkoittaa Nietzschen käsitteistössä sitä, että voiko yksilö sanoa 'kyllä' kaikelle, mitä on elämässään valinnut. Tällä tavoin ihmisen jokaisesta valinnasta tulee merkityksellinen. Tämä johtaa Nietzschellä eräänlaiseen esteettiseen näkemykseen elämästä, jossa syntymä ja kuolema muodostavat kehykset elämän taideteokselle. Jeesuksen elämä oli esteettinen. Hän sanoi 'kyllä' kaikelle valitsemalleen. Jeesus teki yksilöllisiä valintoja, ja pyrki aina voittamaan itsensä. Jeesus oli eräässä mielessä siis yli-ihminen.

(Tämä teksti on hiukan raakile. Korjailen ja täydennän tätä jos jaksan.)

Ei kommentteja: