torstai 31. heinäkuuta 2008

Taiteen kumoaminen toteuttamalla se

Räsänen kirjoitti: "Totta. Miten olinkaan saattanut unohtaa juuri Steve Reichin (kuka hän muuten on?)"

Ellei sinua jo asiassa valistettu, Steve Reich on siis minimalistista ja erittäin kokeellista musiikkia tekevä säveltäjä. Mielenkiintoista settiä ainakin omasta mielestäni. Kannattaa tutustua, jos pitää esim. Philip Glassin taikka Michael Nymanin musiikista.

Mutta itse asiaan:

Itse näkisin taiteen käsitteen yhtenä ideologisen merkitsemisen tavoista. Museoissa ja yliopistojen taiteen tutkimuksen laitoksilla määrittelemme "sopivan" kokemuksen. Taide on sitä, mikä tulee esitettäneeksi taideinstituutioiden yhteydessä.

Tämän tilanteen kritiikki on nähdäkseni keskeisenä esim. Marcel Duchampin (ja muiden dadaistien) ja John Cagen taiteessa. Ongelma on kuitenkin se, että heidän teoksensa ovat edelleen "pelkkää" "taidetta" (siis ideologisen taideinstituution sallimaa kokemuksen muotoa). Tämän vuoksi Kansainväliset Situationistit (SI) pyrkivät dadan ja surrealismin tavoin lakkauttamaan taiteen "toteuttamalla se". Tämä tarkoittaa taiteellisen vapauden, joka tähän asti on suljettu taideinstituutioiden sisälle, toteuttaminen arkielämässä. Taiteen ja elämän erottamisen vastustaminen on SI:n kiinnostavimpia pointteja.

Taiteen ja elämän yhdistäminen tarkoittaa eräänlaista aktiivista nihilismiä, jossa taiteellisen mielikuvituksen avulla pyritään tuhoamaan vallitseva järjestys, ja luomaan uusi henkilökohtainen järjestys tilalle. Eräänlaista anarkismia siis.

Marko Pyhtilän, jonka teokseen "Taiteen kritiikki ja kritiikin taide - länsimaisen kulttuurinihilismin lyhyt historia" kannattaa tutustua, mukaan juuri populaarimusiikin traditiossa syntynyt punk oli esimerkki tällaisesta taideinstituution ulkopuolisesta "taiteesta" tai pikemminkin toiminnasta. Punk ei edes pyrkinyt tulemaan tunnustetuksi taiteena. Punk kuitenkin koki kohtalonsa hieman toisesta suunnasta - MTV:n ja muun viihdekoneiston.

Onko siis Situationistien teorian viitekehyksessä mielekästä puhua ollenkaan taiteesta? Nähdäkseni ei. Taide terminä voidaan hylätä porvarillisena käsitteenä historian roskakoriin.

En täysin kuitenkaan allekirjoita situationistien johtopäätöstä. Tämä jo sen vuoksi että mikäli hylkäisimme kaikki ideologiset käsitteet, täytyisi meidän lakata puhumasta kokonaan. Sen sijaan meidän tulee tulla toimeen nykyisellä käsitteistöllämme, ja pyrkiä kumoamaan ideologia sen omilla käsitteillä.

Ei kommentteja: