perjantai 25. heinäkuuta 2008

Satanismista jälleen

antinist kirjoitti vastineen tekstiini:

Surkuhupaisaa, kun "kenties liiankin tieteellinen ihminen" yrittää tulkita omien filosofisten linssiensä läpi uskontoa, josta ei selvästikään tajua mitään.
Surkuhupaisaa, mutta juuri sen verran, että jaksan kommentoida ja yrittää muotoilla "olisit hiljaa, jos et tiedä mistä puhut" tarpeeksi kauniiseen muotoon.

Vaikka lainaat tekstiisi suoraan rautalangasta väännetyn (ja vielä hyvin kirjoitetun) for dummies - esittelyn aiheesta, pitää silti suoltaa muutamassa kappaleessa pelkistetty, sivistyssanoilla ja kirjailijoiden nimillä kuorrutettu ja täysin metsään menevä "asiantuntijalausunto" satanismista.

Tekstissä esittämäsi satanismin suhde kristinuskoon on ilmeisesti täysin oman päättelysi tulosta, ja virheellinen. Se, että satanismi on syntynyt kristillisen ympäristön keskellä, ei tee siitä millään tavoin riippuvaista kristinuskosta. Väitteet, joiden mukaan "satanismi pyrkii olemaan vain kristinuskon arvojen vastakohta" tai "satanismi voi olla olemassa ainoastaan juutalais-kristillisessä kontekstissa" osoittavat vain sen, että filosofian "tuntemus" ei anna minkäänlaisia valmiuksia keskusteluun uskonnoista.

Satanisti ei tarvitse sen enempää kristinuskoa kuin mitään muutakaan toista uskontoa -tai filosofiaa- määrittämään sitä miten elää ja miten ei. Mikään ei todellakaan kiellä satanistin vinkkelistä kristityn kanssa naimisiin menemistä, varsinkin kun kristittyjen arvot vaihtelevat uskontokunnasta riippuen älyttömästi, saati sitten yksilöiden uskonvakaumuksen taso. Miksi esim. suomalaista satanistia kiinnostaisi vaimon papereissa oleva luterilaisen leima, jos sillä ei ole mitään käytännön merkitystä elämässä? Eri asia jos kristillinen vakaumus on jyrkempi, silloin voidaan miettiä satanistin motivaatioita kyseiseen liittoon, koska sellaiset varmasti löytyvät. Vastausta ei kuitenkaan saada Hobbesilta eikä Machiavelliltakaan, sitä ei saada muualta kuin mieheltä itseltään.

Kyse jutussa on kuitenkin enemmän lasten kasvatukseen liittyvästä (todennäköisesti vielä enemmän siitä, mitä naapurit sanovat)asiasta, ei niinkään kummallisesta arvojen avioliitosta.

Kristinusko edustaa hyvin paljon muitakin arvoja kuin empatia, rakkaus ja solidaarisuus, ja satanistin näkövinkkelistä se ei edusta edellämainittuja lainkaan. Ja varmaan itsekin tajuat, että jos satanisti vastustaisi tuollaisia arvoja, yhteiskunnassa selviytyminen voisi olla melkoisen haastava tehtävä. Rakastaminen on luonnollinen, elämää ylläpitävä vietti, joka ei todellakaan ole kristinuskon omistuksessa. Sensijaan lähimmäisenrakkaus, jota tunnetaan kaikkia ihmisiä, erityisesti vihollisia kohtaan, on luonnoton ja järjetön arvo, joka todellakin on kristinuskon omistuksessa.

Rautalankaa:
Jos ihminen yrittää rakastaa omaa puolisoaan ja perhettään yhtä paljon kuin vihollistaan ja kaikkia muita maailman ihmisiä, hän tekee ensinnäkin rakkauden turhaksi, koska puoliso ja perhe eivät ole mitenkään tärkeämpiä kuin esim. lapsen raiskannut vihollinen; toiseksi hän on täydellisen tekopyhä ajatellessaan moista, rakastaminen ei ole tahdonalaista, jolloin sitä ei voi pakottaa kohdistumaan johonkin, jota vihaa.

Satanisti, joka toteaa rehellisesti säästävänsä rakkautensa niille, jotka sen ansaitsevat, julistaa kyllä toimivansa päinvastaisesti kristilliseen arvoon nähden, mutta ei rakkauteen nähden.

Valitettavasti en jaksa alkamaan korjaamaan jokaista esille ottamaasi pointtia, vaan totean vain lyhyesti että satanismia kommentoimaan lähtiessäsi älä lue Nefastoksia vaan Satanic Bible, sitä saa jo suomennettunakin kirjakaupoista. Lue sen jälkeen lainaamasi teksti uudestaan. Jos olet vielä samaa mieltä kirjoittamasi jutun kanssa, aiheesta ei ole järkeä keskustella enempää.

Pahoittelen aggressiivista tekstiä, tosin oman tekstisi "minä tiedän tämän, näinhän tämä nyt on" -tyyli kerjäsi sitä. Kuitenkin tekstisi selkeästi paras osa oli lopun lainaus.
Satanisteille itsestäänselvästi päättömiä mutta yleisesti vallalla olevia mielipiteitä kuulee vieläkin sen verran, että pitää varmaan aloittaa oma blogi.

----------------------------

Aluksi: olen lukenut "Saatanallisen raamatun" - englanniksi. Tosin tästä tapahtumasta on jo aikaa. Eikä tämä muuta ajatteluani lainkaan. Enkä ole yrittänyt esiintyä asiantuntijana. Oikeastaan Satanic Bible on ainoa teos jonka olen aihepiiristä lukenut. Löytyypä kyseinen teos kirjahyllystänikin. Kyseessä on pikemminkin oma subjektiivinen tulkintani satanismista.

"Tekstissä esittämäsi satanismin suhde kristinuskoon on ilmeisesti täysin oman päättelysi tulosta, ja virheellinen. Se, että satanismi on syntynyt kristillisen ympäristön keskellä, ei tee siitä millään tavoin riippuvaista kristinuskosta."

En tarkoittanutkaan että satanismi on de facto riippuvainen kristinuskosta, mutta historiallisena käsitteenä - ja oppina - se tulee sellaiseksi käsittää. Satanismi on syntynyt kristillisessä kulttuurissa kristillisen kulttuurin reaktiaktiiviseksi vastavoimaksi. Kaikki käsitteet ovat tässä mielessä historiallisia. Niillä on ollut jokin tietty funktio historiallisissa käytännöissä. Ja täytyyhän sinunkin myöntää että jo opin nimi "satanismi" ei voi viitata muuhun kuin kristittyjen saatanaan. Ja toki LaVey luettelee kirjassaan useita saatanan eri nimiä eri kulttuureissa, mutta tämä ei poista laveylaisen satanismin aatehistoriallista taustaa. Sitä, että se historiallisena liikkeenä on voinut syntyä vain länsimaisessa, jälkiteollisessa, postmodernissa kulttuurissa. Satanismilla uskontona tai jonkinlaisena hölynpölyfilosofianakin on tietty historiallinen funktio.

Ja tämä funktio voi selvitä ainoastaan tutkimalla yhteiskunnallisten rakenteiden ja filosofis-maailmankatsomuksellisen ajanhengen muutoksia.

Rautalangasta vääntäen: kuinka ihmeessä satanismi voisi syntyä sellaisessa kulttuurissa missä ei "Saatanaa" käsitteenä tunneta lainkaan? Hiukan hermeneutiikkaa kiukkuiselle satanistille. Käsitteillä on tietty historia, ja käsitteiden merkitys on historiasta löydettävissä. Satanismia ei ole "aina ollut".

"Mikään ei todellakaan kiellä satanistin vinkkelistä kristityn kanssa naimisiin menemistä, varsinkin kun kristittyjen arvot vaihtelevat uskontokunnasta riippuen älyttömästi, saati sitten yksilöiden uskonvakaumuksen taso."

Ei tietystikään. Mutta yleisesti ottaen tällainen tilanne ei - jälleen kerran: historiallisesti - olisi mahdollinen ellemme jo eläisi sekulaarissa, jälkikristillessä maailmassa. Tietysti laajemmassa mittakaavassa voisi sanoa, että tämä on täysin järkevää: kun yhteiskunta sekularisoituu, ja syntyy satanismin kaltaisia filosofioita, niin on myös selvää, ettei kristillisyyden kaltaisilla uskonnoilla ole sellaista painoarvo kuin ennen.

(Täsmennän: pointtini koski siis koko kyseistä kuviota. Kuinka tämä kyseinen avioliitto kristityn ja satanistin välillä on (aate-)historiallisesti mahdollinen?)

Toisaalta tämä sekularisaatio myöskin heikentää kristillisten arvojen painovoimaa, koska - jälleen kerran - historiallisesti kristinusko on ollut hegemonisessa asemassa oleva arvojärjestelmä, jolloin sekularisoituminen iskee pahiten juuri kristittyjen nilkkaan. Eli: myös nykyaikaisen kristityn näkokulmasta satanistin kanssa naimisiin meneminen ei ole mahdotonta. Itselleni tämä avioliitto kumminkin aiheutti hämmennystä. Kenties puhtaasti psykologisista syistä.

Olet varmasti oikeassa mitä puhut satanismin opinkappaleista. Niissä tietämykseni on heikkoa. Näkökulmani ei kuitenkaan ole pelkästään käsitteellinen, vaan ensisijaisesti aatehistoriallinen. Ja sellaisena tulkintani satanismista tulisikin käsittää.

------------------
(Myöhemmin:)

Antinist sanoi: "Koska satanismin määrittely ja lokerointi ulkopuolisten oppien/näkemysten/uskontojen/ihmisten (esim. aatehistoria) ei ole merkityksellistä, en ole miettinyt sen enempää, voiko aatehistoriallista määrittelyäsi (yrittää) perustaa muihin seikkoihin kun satanismin nimeen."

Voi kyllä perustaa. Nimittäin faktuaaliseen tilanteeseen missä LaVeyn satanismi syntyi. Ennen kyseistä historiallista aikakautta ei satanismia kertakaikkiaan oppijärjestelmänä ole voinut olla. Sen sijaan satanismin arvo- ja asennemaailmaa jakavien ajattelijoiden ja ihmisten olemassaoloa en kiellä. Mutta tämä ei vielä tee heistä satanisteja ellemme sorru anakronismiin.

Satanismin tekeminen tällä tavoin epähistorialliseksi on vain pelkkää perustelematonta metafysiikkaa. Satanismikaan ei ole suljettu ympäröivältä kulttuurilta, ja niinpä se jo käsitteenä sisältää kaikki aikakauden henkis-älylliset ilmiöt itsessään olemalla niiden negaatio. Satanismi ja kaikki muutkin uskonnot ja liikkeet ovat tällöin aina sidottuja siihen historian tilanteeseen missä ne ovat syntyneet. Tämän kieltäminen on pelkkää epähistoriallista metafysiikkaa.

Ei kommentteja: