maanantai 14. heinäkuuta 2008

Filosofian "vaikeudesta" ja "käytännöllisyydestä"

(Lörpöttely toisten ihmisten blogeihin jatkuu.)

Mainio kirjoitus. Kiitos siitä.

Olen usein itse hämmästellyt filosofisen tutkimuksen laatua. Meillä Jyväskylässä nimittäin on valtava epäsuhta filosofian historian ja muun filosofian välillä. Mikko Yrjönsuuren posse yliopistollamme nimittäin terrorisoi jok'ikistä tutkijaseminaaria kaikenmaailman "tutkimuksilla" sen-ja-sen keskiaikaisen arabifilosofin tietoisuuskäsityksestä. Muutoinkin tutkimus on liiaksi keskittynyt klassikoiden uusiin "luentatapoihin" tai tulkintaongelmiin. Itse filosofiset kysymykset tahtovat jäädä usein pimentoon. Itse asetan filosofiset ongelmat filosofian historian ja klassikoiden edelle ja ohi. Filosofian historialla on kyllä roolinsa, mutta kohtuullisesti.

"Mika Perälä, en ymmärrä, mitä tarkoitat sanoessasi että filosofia on perusteltua intellektuaalisena harjoituksena. Sanaristikot ovat myös intellektuaalista harjoitusta, mutta ei se vielä tee niistä tiedettä, eikä kukaan odota löytävänsä sanaristikoista vastauksia suuriin inhimillisiin kysymyksiin."

Filosofian typistäminen intellektuaaliseksi harjoitukseksi on sama kuin typistää se "käsiteanalyysiksi". Tällainenkin lähestymistapa on ongelmallinen, koska sekin jälleen kerran unohtaa filosofiset ongelmat. Ja filosofiset ongelmat ovat aitoja. Koska emme kykene niitä insinööritaidon tarkasti "ratkaisemaan", ei tarkoita että ne olisivat pelkkiä kielellisiä sotkuja ja pseudo-ongelmia. Filosofia nimittäin viime kädessä kysyy olemisen mieltä, ja on tekemisissä maailman totaliteetin kanssa. Filosofia pyrkii todellakin löytämään suurisuuntaisia synteesejä maailmasta.

Toisaalta en hyväksy myöskään sitä, että filosofiasta tulisi olla jotain hyötyä sitä ympäröivälle yhteiskunnalle. Tämä alistaa filosofian välineelliseen arvoon. Kuitenkin filosofian on otettava kantaa myös poliittisesti. Filosofia ei nimittäin ole irrallaan yhteiskunnallis-poliittis-taloudellisista rakenteista, vaan pikemminkin niihin tiukasti kiinnittynyt, ja on siksi olemuksellisesti poliittista. Tästä syystä filosofian tulisi muuttua avoimen vapauttavaksi tieteeksi, jonka päämääränä on viimekädessä yleisinhmillinen emansipaatio.

Kaikenlainen teorian ja käytännön erottaminen (mikä näkyy parhaiten ja perverseimmin Helsingin yliopiston ratkaisussa erottaa käytännöllinen ja teoreettinen filosofia hallinnollisesti toisistaan) on sekä mahdotonta, että vaarallista. Mahdotonta se on siksi, että "puhtaan" teoreettisetkin filosofiset kysymykset ovat kiinnittyneinä yhteiskunnalliseen konkretiaan, minkä vuoksi filosofiset käsitteet ja ajattelu saavat yhteiskunnallisen - eli käytännöllisen - funktion. Käsitteillä tehdään asioita - ei ainoastaan kuvailla.

"Filosofia on välttämättömyys, ja yhteiskunnan pitäisi arvostaa filosofisen työn tekijöitä siinä missä muidenkin ammattien harjoittajia."

Kyllä, juuri näin.

"Philosophy is not luxury, but a vital necessity."

Ei kommentteja: