tiistai 10. kesäkuuta 2008

Vielä ideologiasta

Jarkko Silen vastaa edelliseen kirjoitukseeni seuraavalla tavalla:

Terve!


Pyysin Sinulta lauantai-iltaisessa kapakkakeskustelussa Marx-sitaatteja tueksi esittämällesi väitteelle Marxin ideologia-käsitteen merkityksestä (vain) vääränä tietoisuutena. Esittämäsi Marx-lainaukset eivät minua vakuuta, pikemminkin päinvastoin ne puhuvat kumouksellisen ideologian mahdollisuuden puolesta. On totta, että Marx käytti ideologia-sanaa yleensä negatiivisessa latauksessa, mutta tämä johtuu siitä, että hän tuotannossaan keskittyi muutenkin kapitalismin kritiikkiin. Hallitsevan luokan ideologia ei kuitenkaan ole ainoa ideologian muoto, eikä Marxin teksteistä tällaista johtopäätöstä voi eikä kannata tehdä.

Vaikka vallitseva ideologia pyrkii näkemään maailman muuttumattomana, ideologia on kaikkea muuta kuin historiatonta, koska se muuttuu tuotantovoimien kehityksen myötä. Niinpä vaikkapa kapitalismin uumenissa kehittyy vallitsevan porvarillisen ideologian ja sen hegemonian radikaali vaihtoehto, sosialistinen ideologia, jota tehdään tunnetuksi luomalla vastahegemonia. Käsitteenä ideologia on Ranskan porvarillisen vallankumouksen tuote. Se kuvastaa aikansa kriisiä ja sen vaatimusta aatteiden näkyväksi tekemisestä.

On vaikea uskoa, että Marx olisi ollut niin naiivi, että olisi kuvitellut olevan mahdollista saavuttaa luokkayhteiskunnassa ideologiaton työväenluokan maailmankatsomus, joka olisi ollut täysin objektiivinen ja harhaluuloton, vaikka se olisikin sitä paljon suuremmassa määrin kuin vallitseva ideologia. Marxilaisessa perinteessä ideologian käsitettä on käytetty hyvinkin monessa merkityksessä eikä vaikkapa uusvasemmistolaisen käyttötavan hylkääminen tee muista käsitettä porvarillisesti käyttäviä.

”Marx never used the phase 'false consciousness', a distinction which must be accorded instead to his collaborator Frederick Engels. [...] The situation, in short, is now thoroughly confused. Ideology would now seem to denote simultaneously false consciousness (Engels), all socially conditioned thought (Plekhanov), the political crusade of socialism (Bernstein and sometimes Lenin), and the scientific theory of socialism (Lenin). It is not hard to see how these confusions have come about. They stem in effect from the equivocation we noted in the work of Marx between ideology as illusion, and ideology as the intellectual armory of a social class.” Terry Eagleton: Ideology: An Introduction, s. 89-90

”Sen tähden ei ole ihmeellistä, että [...] marxilaiset asettivat päiväjärjestykseen kysymykset nimenomaan vallan sosiaalisesta rakenteesta, tulevaisuuden näköaloista ja likvidaattoruudesta, osoittivat näiden kysymysten erottamattoman yhteyden ja alistivat ne järjestelmällisen pohdinnan alaiseksi. Edelleen, he eivät rajoittuneet pelkkään pohdintaan – se juuri olisi ollut kirjallisuusharrastelua sanan pahimmassa merkityksessä, se olisi ollut mahdollista vain niiden intelligenttien väittelykerhoissa, jotka eivät tajua vastuunalaisuuttaan ja ovat huolettomia politiikan suhteen, - ei, he kehittivät pohdinnan tuloksista tarkan määritelmän, jota voi pitää ohjeenaan kuka tahansa, ei ainoastaan kyseisen kirjallisuuskerhon jäsen eikä ainoastaan henkilö, joka tavalla tai toisella on sidottu tiettyyn intelligenttikategoriaan, vaan jokainen tietoinen luokan edustaja, joka pitää marxilaisuutta ideologianaan” V. I. Lenin: Vallan sosiaalisesta rakenteesta (1911).

Vallitseva ideologia pyrkii muuttumaan näkymättömäksi, itsestään selväksi ”terveeksi järjeksi” (erotuksena vaikkapa jo nimeään myöten luokkakantaiseen ”maalaisjärkeen”) . Hyvä esimerkki tästä nykymaailmassa on näennäisen anonyymisti ja kollektiivisesti luotu Wikipedia, jonka luonnehdintaa Marxin ideologiakäsityksestä tarjoat turhan ongelmattoman oloisesti, ikään kuin viimeisenä sanana.

Huomasin, että blogilistalla määrittelet, että ”Sosialismi on minulle eettis-humanistinen prinsiippi, jonka pohjalta tulisi kaikkea poliittista toimintaa arvioida ja harjoittaa.” Minulle sosialismi on ennen kaikkea kapitalismin rajat ylittämään pyrkivä aate, joka pyrkii sosialistiseen yhteiskuntaan, muuttamaan maailmaa Marxin vaatimuksen mukaisesti.

Toverillisin terveisin

Jarkko Silén

Luettavaa:

Lenin. Mitä on tehtävä
”Siksi kaikkinainen sosialistisen ideologian väheksyminen, kaikkinainen loittoneminen siitä merkitsee samalla porvarillisen ideologian voimistamista.”

Eduard Batalov: Kapinafilosofia- vasemmistoradikalismin ideologian arvostelua
”Uusvasemmistolaisille avautunut kuva näytti traagiselta siksi, että porvarillisen sivilisaation rappeutuminen ymmärrettiin inhimillisen sivilisaation rappeutumiseksi: koska rappeutumisella oli totaalinen luonne, se koski uusvasemmistolaisten mukaan myös niitä sosiaalisia voimia ja niitä yhteiskunnallisia ja poliittisia rakenteita, joita on perinteisesti pidetty sosiaalisen periytyvyyden aineellisena olennoitumana, antiporvarillisen vaihtoehdon ilmenemisenä.”

Atilio A. Boron: Empire & Imperialism – A Critical Reading of Michael Hardt and Antorio Negri
”Given its mistakes and confusions, it is easy to understand why the book was acclaimed as a true revelation by some of the world´s most important massa media tightly associated with imperialist structure that owerhelms us.”

--------------------------------------

Vastaukseni:

On virhe tulkita marxilaisuus ideologiaksi. Se on pikemminkin filosofia, ajattelutapa. Kuten Max Horkheimer 30-luvulla huomautti, Marxia ei tule tulkita universaaliksi teoriaksi, joka pätee aina ja kaikkialla. Marxin teoria on historiallinen, ja sitä tuleekin käyttää historiallisesti herkällä tavalla. Se tulee uusintaa aina kulloisenkin historiallisen tilanteen mukaan. Yhteiskunnan lait eivät ole luonnonlakeja, luonnontieteellisiä, vaan tietyn historiallisen yhteiskunnan lakeja.

”Nuo lait ilmaisivat rakenteellisia ja funktionaalisia yhteenliittymiä (reaaliabstraktioita), joiden konkreettiset muodot on jokaisessa yksittäisessä tapauksessa rekonstruoitava yhä uudelleen ja uudelleen.” (Olli-Pekka Moisio ja Rauno Huttunen)

Forschung-darstellung, empiirisen tutkimuksen ja filosofisen yleisesityksen välinen dialektiikka on käytössä Marxilla jo "Pääomassa", hän pyrki sekä empiirisesti kuvaamaan oman aikansa kapitalismia että tekemään siitä filosofisia johtopäätöksiä. Marxin teoriaa ei kannata tulkita missään nimessä ohjenuoraksi koko historian tai maailman ymmärtämiseen, vaan pitäisi pikemminkin huomata, että Marx itse kirjoitti teoriansa silmällä pitäen tiettyä historiallista poliittista liikettä varten ja tarjoaa ajattelutavan, ajattelun muodon - jolla on kuitenkin tietty normatiivinen ja universaali päämäärä: emansipaatio.

"On vaikea uskoa, että Marx olisi ollut niin naiivi, että olisi kuvitellut olevan mahdollista saavuttaa luokkayhteiskunnassa ideologiaton työväenluokan maailmankatsomus, joka olisi ollut täysin objektiivinen ja harhaluuloton, vaikka se olisikin sitä paljon suuremmassa määrin kuin vallitseva ideologia."

Vastaus: Täysin objektiivista ei olekaan. Mutta kyky toteuttaa omaa ihmisyyttään vapaasti - Marx oli Aristoteleensa lukenut - koskee myös ajattelua ja havaintoa. Havaintokin on toimintaa Marxille, ja luokattomassa ja työnjaosta vapaassa yhteiskunnassa havainnon ja ajattelun yhteiskunnallinen positioituneisuus katoaa, koska järkeä ei tässä ole enää asetettu mihinkään tiettyyn yhteiskunnalliseen muotoon. Eikä Marxille vapautuminen koske ainoastaan työväenluokkaa: työväenluokkahan lakkaa olemasta, vaan nimenomaisesti ihmisen vapautumista, emansipaatiota pakotetusta toiminnan rajoittamisesta - palkkatyöstä. Ja kun havainto ja ajattelukin vapautetaan saavutamme vapaan tietoisuuden, joka kykenee kokemaan maailman täysipainoisesti ja kokonaisvaltaisesti. Todellisuuden oikeaan kokemiseen kuuluu siis vapaus. Vapaus on totuuden ehto. Kun ihmisen tietoisuutta eivät rajoita muut kuin biologiset tekijät, voidaan totuuskin saavuttaa. Ideologia on tästä syystä juuri "väärää tietoisuutta", koska sen alkuperä on aina työnjaossa ja luokkayhteiskunnassa. Vapauden tilassa ihminen ei enää havaitse maailmaa ideologisesti, siis vääristyneesti, vaan täysin vapaasti - siis oikealla tavalla.

Eikä ole naiivia puhua utopiasta: utooppinen ajattelu on aina kriittistä, kieltävää, negatiivista ajattelua - kuten kaikki ideologian vastainen ajattelu. Se kieltää vallitsevan yhteiskunnan. Ja toisaalta: mm. Ernst Blochin kaltaiset ajattelijat ovat pyrkineet osoittamaan Marxin ajattelun juutalais-eskatologiset piirteet. Sanoa, että "ideologiaa tarvitaan" on kuin sanoisi, että ihmistä ei saa vapauttaa - kokonaan.

"Hyvä esimerkki tästä nykymaailmassa on näennäisen anonyymisti ja kollektiivisesti luotu Wikipedia, jonka luonnehdintaa Marxin ideologiakäsityksestä tarjoat turhan ongelmattoman oloisesti, ikään kuin viimeisenä sanana."

Tähän olisi Karl Popperilla sanansa sanottavana. Itse itsensä perusteleva järjestelmä ei ole loogisesti perusteltu.

Lopuksi: luokattomassa yhteiskunnassa ei voida kuvitellakaan, että olisi ideologiaa, koska ihmiset tuottavat ajatuksia vapaasti, ilman hegemonista ideologiaa. Kun Lenin vaatii työväenluokalle omaa ideologiaa, ei hän halua poistaa herruutta, vaan vaihtaa kapitalismin herruuden bolsevikkipuolueen herruuteen. Ihminen tulee alistetuksi jälleen. Historia osoittaa tämän todeksi.

Ei kommentteja: