tiistai 24. kesäkuuta 2008

Vapaus päätöksenä

Olen ajatellut (ja osittain lainannut ajatuksia):

Vapaus on ihmisessä olevien potentioiden, mahdollisuuksien toteutumista yhteisössä. Ihminen on olemukseltaan (mikäli tätä termiä uskaltaa käyttää) sosiaalinen:

(1) Vapaus on osaltaan sartrelaisessa mielessä ontologista: ihminen on vapaa - vapaa valitsemaan suhtautumisensa maailmaan ja siihen tilaan mihin on heitetty. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmistä rajoittaa käytännöllisesti katsoen ainoastaan luonnonlait ja muut fyysis-materiaaliset tekijät.

(2) Vapaus on toisaalta riippuvainen yhteiskunnallisista omistus- ja valtasuhteista. Vapaudella on historialliset reunaehdot. Esim. 1800-luvun työläinen ei ollut yhtä vapaa kuin nykyajan tehdastyöläinen.

(3) Vapaus on riippuvainen tiedostavan yksilön päätöksestä: yksilö päättää toimia toisin ja toteuttaa omia potentioitaan juuri historiallisen tilanteen ehdoilla. Esim. käyttää hyväkseen kapitalismin tarjoamia ja kapitalistisen kulttuurin tuottamia tuotteita. Tällöin kriittisen teorian korostama "negatiivinen ajattelu" (kiellon logiikka) yhdistyy vaikkapa kulutusyhteiskunnan muuttamiseen sen omilla ehdoilla: yksilö pyrkii toteuttamaan hänellä ainoastaan abstraktina ajatuksena olevan vallitsevan, alistavan yhteiskunnan kiellon omassa konkreettisessa toiminnassaan. Kuluttajalle tämä tarkoittaa sellaisten kulutushyödykkeiden kuluttamista, jotka rajoittavat kulutuskulttuurin kasvua; ja toisaalta: kulutuksesta kieltäytymistä - että kuluttaa ainoastaan todellisia välttämättömyystarvikkeita, niitä jotka ovat todellisia perustarpeita. Kysyntä määrää tarjonnan: tuotanto keskittyy tällöin pelkkien perustarpeiden tuottamiseen. Tästä on mm. Aapo Riihimäki puhunut. Tämä on niin sanottua politiikan jujitsutaktiikkaa.

(4) Vapauden tulee toteutua ihmisen omilla ehdoilla. Pelkkä kriittinen, negatiivinen ajattelu ei riitä. Tarvitaan vapauden toteuttamista ja ontologisoimista jo vallitsevassa todellisuudessa - käyttämällä vallitsevan yhteiskunnan aseita sitä itseään vastaan. Päätös: olen vapaa ja toimin sen mukaisesti. Toteutan vallitsevan yhteiskunnan negaatiota itsessäni - arjessani.

(5) Vapauden ontologia on kyllä riippuvainen historiallisista sosioekonomisista ehdoista, mutta ei tyhjenny pelkästään siihen. Voidaan nähdäkseni ajatella että juuri ihmisen järki kriittisenä voimana voi ylittää tämän historiallisen tilan, tosin ainoastaan siten, että kieltää sen.

(6) Kielto kohdistuu yhteiskuntaan kokonaisuudessaan - siten myös ihmiseen itseensä: kritiikki on aina myös itsekritiikkiä. Ja toisaalta, kuten Marcuse huomaa, kielto voidaan tuoda esiin myös "positiivisten" tekojen kautta. Esimerkiksi taide luo uuden todellisuuden, joka juuri tässä luovassa aktissa kieltää vallitsevan todellisuuden.

(7) Kielto ei siis ole pelkästään negatiivista vaan syntyy positiivisen kautta. Utopia, parempi todellisuus, syntyy siis "positiivisen kiellon" muodossa. Negatiivinen ajattelu siis tuottaa "eron".

(Ajatus on toistaiseksi kesken... Palaan siihen varmasti myöhemmin.)

Ei kommentteja: