sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Sähköposti SKP:n keskuskomitean jäsenelle, Jarkko Silenille

(Baarikeskustelun antia eiliseltä.)

Hei, lupasin eilen kirjoittaa Marxin ideologia käsitteestä.

"1. Ideologia yleensä varsinkin saksalainen
A. Tunnemme vain yhden ainoan tieteen, historiatieteen. Historiassa voidaan erottaa kaksi puolta: luonnon historia ja ihmisen historia. Nämä puolet eivät kuitenkaan ole erotettavissa toisistaan; niin kauan kuin ihmisiä on olemassa, luonnon historia ja ihmisen historia määräytyvät vastavuoroisesti. Luonnon historiaan, niin sanottuun luonnontieteeseen, emme tässä kajoa; ihmisen historiaaan meidän on sen sijaan puututtava, koska miltei koko ideologia pelkistyy historian nurinkuriseksi ymmärtämiseksi tai täydelliseksi irrottautumiseksi siitä", tekstissä "Feuerbach. Materialistisen ja idealistisen katsantokannan vastakkaisuus ("Saksalaisen ideologian" 1 luku)", s. 11 alaviitteessä

Marxin mielestä ihmisen suhde luontoon määrittää hänen suhdettaan toisiin ihmisiin. Ihminen muovaa työllään luontoa, ja koska ihminen on itse luonnonolio, tulee hän muuttaneeksi myös itseään. Marx on ajattelijana radikaalin immanentti, tämänpuoleinen. Tuotantovoimat yhdessä tuotantosuhteiden kanssa muodostavat yhteiskunnan materiaalisen alarakenteen, joiden heijastumaa yhteiskunnan IDEOLOGINEN ylärakenne on. Ideologinen tarkoittaa sitä arvojoukkoa joka on koko yhteiskunnan tiedostomattomasti hyväksymä. Ideologiaan liittyy aina myös se piirre että se on jollain tavalla vinoutunutta ja yhteiskunnallisesti sekä poliittisesti positioitunutta, vaikka ei sitä myönnäkään. Ideologinen ylärakenne on aina hallitsevan luokan, luokan joka omistaa tuotantovälineet, tietoisuutta. Työväenluokan, proletaarin ollessa Marxin ajan yhteiskunnan negaatio, joka materiaalisten elinehtojen ollessa niin kehnot etteivät kykene elämään kunnolla, näkevät ideologian läpi. Ideologia ei vetoa heihin koska he konkreettisella, materiaalisella koe maailmaa ideologian kuvaamalla tavalla.

Ideologialle onkin tyypillistä sen abstrakti historiattomuus. Ideologia tiivistyy "historian nurinkuriseksi ymmärtämiseksi" (Marx). Ideologia on historiallisen tilanteen, vallitsevan yhteiskunnan nurinkurinen, väärä kuvaus. Ideologia on väärää tietoisuutta. Ja se, että vaaditaan kommunistiselle puolueelle "Ideologiaa" on käsitteen "ideologia" ei-marxilaista, uskaltaisinko sanoa porvarillista, käyttöä. Kaikki ei-ideologinen ajattelu on nimenomaisesti ideologista, koska se ei suostu myöntämään ajattelunsa yhteiskunnallista positioituneisuuttaan.

Ideologian ylittämiseen, totuuden saavuttamiseen liittyy tiukasti ihmiskunnan emansipaatiosta. Ainoastaan vapautuminen työnjaosta ja tuotantovälineiden haltuunoton jälkeen voimme vapautua ideologiasta. Marxille työväenluokan emansipaation mahdollisuus oli siinä, että proletariaatti elää kurjuudessa ja nälässä. Vain kapitalismin jatkuva kurjistuminen johtaa Marxin mielestä vallankumoukseen. Kuitenkin todellisuus näyttäytyy Marxin teorian vastaisena. Proletariaatin elämä ei kurjistunutkaan: pikemminkin päinvastoin. Materiaalinen hyvinvointi on jatkuvasti kasvanut, eikä kykyä nähdä porvarillisen ideologian, hallitsevan luokan arvojen yms., lävitse proletariaatilla enää ole. Proletariaatti on täydellisesti integroitu vallitsevaan kulttuuriin. Kysymys vallankumouksen tekevästä subjektista on edelleen avoin. Monet länsimarxilaiset ovatkin keskittyneet nimenomaan ideologiakritiikkiin. Guy Debordin teoria spektaakkeliyhteiskunnasta ja Frankfurtin koulun filosofien ajatukset ovat läpikotaisin vallitsevaan ideologiaan kohdistuvaa negatiivista ajattelua.

"Ei ihmisen tajunta määrää heidän olemistaan, vaan päinvastoin heidän yhteiskunnallinen olemisensa määrää heidän tajuntansa. Yhteiskunnan aineelliset tuotantovoimat joutuvat kehityksensä tietyllä asteella ristiriitaan olemassaolevien tuotantosuhteiden kanssa [...] Silloin alkaa yhteiskunnallisen vallankumouksen aikakausi [aufhebung, säilyttäen kumoaminen - K.L.] [...] Sellaisia mullistuksia tarkasteltaessa täytyy erottaa aineellinen, luonnontieteellisen tarkasti todettavissa oleva, taloudellisissa tuotantoehdoissa tapahtuva mullistus juridisista, poliittisista, uskonnollisista, taiteellisista tai filosofisista, lyhyesti sanoen IDEOLOGISISTA muodoista", - Marx, "Kansantaloustieteen arvostelua", "Valitut teokset 1", s. 445

Ideologialle onkin tyypillistä sen abstrakti historiattomuus. Ideologia tiivistyy "historian nurinkuriseksi ymmärtämiseksi" (Marx). Ideologia on historiallisen tilanteen, vallitsevan yhteiskunnan nurinkurinen, väärä kuvaus. Ideologia on väärää tietoisuutta. Ja se, että vaaditaan kommunistiselle puolueelle "Ideologiaa" on käsitteen "ideologia" ei-marxilaista, uskaltaisinko sanoa porvarillista, käyttöä.

"Karl Marx käytti termiä [ideologia] ennen kaikkea negatiivisessa mielessä viitaten ns. väärään tietoisuuteen." - Wikipedia, http://fi.wikipedia.org/wiki/Ideologia

Lopuksi: ideologiaa voidaan siis käyttää ei-marxilaisena käsitteenä, neutraalina kuvauksena tietynlaisista poliittista maailmankatsomuksista, mutta myös marxilaisena käsitteenä, jossa ideologia tarkoittaa yhteiskunnan kyseenalaistamattomien arvojen, aatteiden kokoelmaa, jonka alkuperä on tuotantovälineiden omistussuhteissa.

Toivottavasti sain asian ilmaistuksi mahdollisimman selkeästi. Otan kommentteja mielelläni vastaan.

Luettavaa:

Theodor Adorno & Max Horkheimer: Valistuksen dialektiikka
Guy Debord: Spektaakkeliyhteiskunta
Antonio Negri & Michael Hardt: Imperiumi
Karl Marx & Friedrich Engels: Saksalainen ideologia
Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti

Terveisin
Keijo Lakkala

Ei kommentteja: