maanantai 23. kesäkuuta 2008

Luopioita ja leninistejä

(Kommentti Kapinallisen politiikka-blogiin.)

Ei olisi tammikuussa uskonut kuinka helposti on ihminen aivopestävissä. Korpraali Vanninen kotiutuu. Tosin tämähän ei ole mikään ihme: armeijassa tunnetaan luultavasti paremmin kuin yliopistossa Michel Foucault'n kirjoitukset biovallasta, jonka ainoa päämäärä on saada ihmisen ruumis kuriin. Teoksessa "Tarkkailla ja rangaista" on tästä hienoja kuvauksia. Ja kun ruumis saadaan kuriin, saadaan myös ajattelu kuriin.

Systeeminvastustajan ensimmäinen sääntö on: älä alistu! Itsekin tosin alistuin armeijan edessä, mutta kadun sitä syvästi. Jos nyt saisin päättää, menisin siviilipalvelukseen tai kenties jopa vankilaan. Armeijassa ei järjestelmänä ole yhtään mitään hyvää. Piste. Kaikki sen sisällä tapahtuvat "kivat jutut" ovat ainoastaan luonnollisen adaptaation tulosta: ihmisen on pysyäkseen järjissään pakko löytää mielekäs asento olla - oli paikka mikä hyvänsä.

Vanninen kysyykin itseltään:

Oliko hauskaa? Välillä. Välillä (useimmiten) se oli vaan ”Vittu mitä paskaa”. On kuitenkin myönnettävä, että enää en suhtaudu armeijaan yhtä (tai ainakaan samalla tavoin) kyynisesti kun tammikuussa, koska meininki on meidän yksikössä ollut loppujen lopuksi suhteellisen rentoa. Se tarkoittaa: ei ”aamureippailuja” (2 min herätyksestä räntäsateeseen juoksemaan); ei ohjattuja aamutoimia P-kauden alun jälkeen (jokainen tupa menee kahdeksi minuutiksi vessaan ja yrittää ehtiä pestä hampaansa ja käydä kusella); ei hiihtomarsseja (vain yksi helmikuussa ja sekin oli jotain 20km); ei pyörämarsseja (2. PsjK ei pyöräile); ei suppaan poistumisia (2. PsjK ei poistu suppaan); skapparit on suhteellisen mukavia (iältään pari-kolmekymppisiä); lomat juoksee, köllejä saa salikäynneistä ja lenkeistä eikä ole typeriä runkkuvelvejä.

Vanninen koettaa puolustella inttiin menoaan sillä, että "loppujen lopuksi oli kivaa." Jopa niin kivaa että ylennettiin korpraaliksi. Armeija on järjestelmänä kaikkien alistavien yhteiskunnallisten järjestelmien ydin. Selkeämmin tämä näkyy totalitaarisissa valtioissa mutta myös Suomessa. Täällä "pohjolan lintukodossa" armeija on täysin samanlainen ihmisyyttä alentava instassi kuin muuallakin. Armeijan tarkoituksena on pitää yllä nationalistista, typerryttävää ideologiaa, myyttejä Talvisodan ihmeestä ja Mannerheimin suuresta johtajuudesta. Kirkkokin tukee tätä ihmisyyttä alentavaa sotakoneistoa täysin puhtaalla omallatunnolla. "Rakasta lähimmäistäsi!" ja lähimmäisen rakkauden sanoma ulotetaan koskemaan ainoastaan suomalaisia. Yksikään sotilaspappi tuskin on koskaan lukenut Gianni Vattimon upeaa kristinuskoa tulkitsevaa teosta "Uskon että uskon", jonka ydinsanoma on "kristinusko heikon ontologian transkriptiona". Tämä tarkoittaa sitä, Rene Girardia mukaillen, että kristinusko paljastuu tuonpuoleisen Isä-jumalan kuolemaksi ristillä, ja siten jumaluuden epämetafyysisyyttä, tämänpuoleisuutta. Tämä metafysiikan Isä-jumala on väkivallan ruumiillistuma - tämä näkyy sekä Girardin että Vattimon mielestä uhrilahjatraditiossa. Jeesus on kuitenkin tämän väkivallan lopettava "viimeinen uhri". Tämän ajatuksen pohjalta Vattimo päätyykin ajattelemaan kristinuskon pohjimmiltaan anarkistis-humanistisena, heikon ontologian projektina.

Nationalismi näyttäytyy tässä, lacanilaisittaisittain, "Isona Toisena", Jumalana, jolle uhraamme itsemme. Vattimolaisen heikon ajattelun tarkoituksena onkin purkaa tällaiset metafyysiset järjestelmät. Kristinusko lopettaa metafysiikan isä-Jumalan väkivallan ja keskittyy lain sijasta rakkauteen, empatiaan ja solidaarisuuteen.

Nationalismi on yhteydessä yksityisomistuksen porvarilliseen nousuun. Kristinuskon Tästä syystä jokaisen kapitalismia vastustavan tulee vastustaa myös nationalismia. Leninistit ovat tästä poikkeus: heille armeija on tärkeä työkalu vallankumouksen toteuttamisessa. Leninistit laskenkin juuri tästä syystä, kuten myös poliittisen etujoukon idean vuoksi, omiin vihollisiini.

Armeija on osa sellaista yhteiskunnallista järjestelmää, joka alistaa, aivopesee ja typerryttää ihmistä: sellainen tulee kieltää. Ja juuri kielto, negatiivinen ajattelu, on vapauden edellytys.

Itselleni kävi armeijan suhteen täysin päinvastoin kuin arvon korpraalin Vanniselle: radikalisoiduin ja kyynistyin armeijaan vieläkin enemmän. Armeija on väkivaltaa tuottava, metafyysisillä myyteillä perusteltu orjuutuslaitos. Eikä tätä tosiseikkaa muuta se, että "skapparit on suhteellisen mukavia" tai että "köllejä saa salikäynneistä ja lenkeistä". Meidän tulee "mullistaa kaikki ne olosuhteet, joissa ihminen on alennettu, alistettu, hylätty ja halveksittava olio” (Marx)


Damn right!

Ei kommentteja: