sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Kommentti Räsäselle!

(Kommentti tähän kirjoitukseen.)

On totta että kommenttini Nietzschen naisvihamielisyydestä lankeaa ad hominem-virheeseen ja turhaan spekulaatioon hänen psyykkeestään.

Mutta ajattelen että Nietzschen tekstejä tulkittaessa tulisi lähteä siitä, että mitään ei jätetä tulkinnan ulkopuolelle. Myös Nietzschen kommentit naisista ja älyttömiltä möläytyksiltä kuulostavat tekstit tulee lukea vakavasti, koska meillä ei ole olemassa kriteerejä sille, mitä Nietzschen sanomisista tulisi jättää omaan arvoonsa.

"Edellä mainittu ontologis-metatason tehtävä Nietzschen paradoksisten tekstien ja hänen ajattelunsa 'parallaksisuuden' suhteen on kuitenkin vielä suorittamatta..." - Rauno Räsänen

Paradoksiset tekstit nähdäkseni ovat olennainen osa Nietzschen filosofiaa. Eri teksteissään Nietzsche "siirtyy laaksosta vuoren huipulle ja takaisin laaksoon" (mukaillen Tarmo Kunnaksen kuvailua Nietzschen teksteistä) - tai vaihtaa naamiota - ja juuri tämä on Nietzschen perspektivismiä.

Nietzschen radikaalisuutta filosofina en kiellä: erityisesti hänen moraalin genealogiansa ja metafysiikan kritiikki ovat todella käyttökelpoisia kaikille filosofeille. Theodor Adornon mieltymys käyttää termin 'etiikka' sijasta termiä 'moraalifilosofia' on itsellenikin läheinen. Moraalifilosofian tulee olla ennen kaikkea vallitsevan moraalin historian tutkimista ja vallitsevan moraalin kritiikkiä, ja tässä Nietszche onkin tärkeää luettavaa. Ja on totta, että Nietzschen radikaalisuus on vesitetty: hänet on tehty vaarattomaksi, rekuperoitu.

Lopuksi: minulla ei ole mitään lopullista ajatusta Nietzschen filosofiasta yleensä. Tarkoitukseni on osoittaa että ainakaan perspektivismi tietoteoreettisena oppina ei voi toimia, kuten eivät muutkaan relativistiset filosofiat, niin kauan kuin ihmisten biologis-psyykkiset rakenteet ovat sellaisia kuin ne nyt ovat. Se vastaako maailma kieltämme on “puhtaasti skolastinen kysymys” (Marx) ja ratkaisua realismin ongelmaan tulisi lähteä etsimään pragmatismista.

Itsekritiikkiä: en ole tässä ollenkaan puntaroinut eksternalismin ja internalismin välisiä ongelmia, enkä toisaalta Heideggerin Nietzsche kritiikkiä, jonka mukaan Nietzsche olisi viimeinen metafyysikko juuri vallantahto-oppinsa vuoksi. Ne olisivat erittäin olennaisia asioita käydä tässä läpi. Mutta, mutta... ehkä palaan niihin myöhemmin.

Ei kommentteja: