sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Isänmaallisuudesta ja yksityisomistuksesta



(Jatkohuomio aiempaan blogimerkintääni.)

Nähdäkseni isänmaallisuus perustuu yksityisomistuksen ideaaliin (yksi kansa tulee nähdä omistavana subjektina, joka kilpailee toisten kansojen kanssa maasta ja varallisuudesta) ja on siksi perinpohjin porvarillista ideologiaa. Ei ole kummallista siinä, että nationalismin nousu ajoittuu historiassa porvariston nousun kanssa (1500-1900-luvut). Isänmaallisuudella on tosin yhä vähenevä merkitys globaalissa markkinataloudessa ja voisikin ajatella että nationalismin rooli on jopa porvaristolle taantumuksellinen voima. Nationalismin perinteisen roolin (yksityisomistuksen turvaaminen) lisäksi nationalismilla on valtion turvaamisen rooli. Ja koska vahva valtio on este pääoman vapaalle liikkuvuudelle, on valtio nykyiselle kapitalismille tantumuksellinen instanssi. Kansallisia ikoneja ja myyttejä (Mannerheim ja talvisodan "ihme") toistetaan ja hoetaan, eikä yleisen humaanisuuden päämäärä voi toteutua. Vastustan nationalismia kaikissa sen muodoissa.

Ja tosiaan: kun kysyy ihmisiltä, miksi miesten pitää mennä armeijaan eikä naisille ole olemassa mitään vastaavaa tehtävää, niin vastaukseksi kuuluu, että "naisten pitää synnyttää". Niinpä urokset tappelevat keskenään ja tuovat leivän pöytään. Naiset pysykööt kotona poissa yhteisten asioiden hoitamisesta ja kansalaisyhteiskunnasta noin yleensäkin. Naisten inttiinmeno ei ole naisten vapautumista. Ja tämän "vapautumisen" korostaminen ainoastaan peittää keskustelun alla olevan aidon ongelman: väkivaltamonopolin omaavan Valtion. Armeija on ongelma itsessään - ja toisaalta myös toisen, laajemman ongelman oire: yksityisomistuksen. Ja kyllä, konservatiivisuus on kaunista - kaunista kuin kuusisataa kiloa hevosen paskaa.

Aiheeseen jokseenkin liittyvä linkki tässä.


Ei kommentteja: