lauantai 14. kesäkuuta 2008

Filosofian kyseenalaistamisesta

Filosofiaa kyseenalaistetaan jatkuvasti joka suunnasta, niin populistisen älämölön kuin luonnontieteellisen akateemisuuden muodossa. Sanotaan, että filosofia spekuloi, eikä anna vastauksia. Filosofia koetaan turhalta puuhastelulta, ilman käytännön hyötyä ja seuraamuksia - eikä filosofia oikein tee kiinnostavia lyötöjäkään.

Filosofian tehtävänä on kuitenkin ajattelu. Filosofian päämäärä on kunnianhimoinen: totaliteetin tietäminen. Filosofian tehtävänä on toimia erityistieteiden tuloksien syntetisoijana. Tämä on filosofian positiivinen tehtävä, filosofian negatiivinen tehtävä on toimia erityistieteiden kritiikkinä. Lyhyesti: filosofian tehtävänä ei ole pelkkä kielen analyysi tai kysymysten erittely, vaan maailmankatsomuksen/maailmankatsomusten perustojen kriittis-rationaalis-synteettinen pohdiskelu.

Filosofia ei tietenkään anna vastauksia koska se ei operoi tosiasiallisuuden ja tosiasioiden maailmassa, vaan maailman kokonaisuuden, totuuden kanssa. Martin Heidegger olisi sanonut, että filosofia operoi "Olemisen" käsitteellä, ei "olevaisen". Filosofian tehtävänä on kysyä Olemisen mieltä ja salaisuutta.

Filosofisten käsitteiden tulee olla sillä tavoin ilmavia, että ne kestävät historiallisuuden. Filosofisten käsitteiden tulee olle tietoisia radikaalista historiallisuudestaan. Operationalis-behavioristinen kielifilosofia ajattelee, että sanat välittävät tietyt merkitykset sellaisenaan, ja että ajattelu sitten operoi näistä sanoista tehdyillä neutraaleilla käsitteillä. Sanat "kivi", "lintu" ja "kansanmurha" ovat moraalisesti samanarvoisia.

Positivistinen tiede on muuttanut kielemme - ja täten ajattelumme - yksiulotteiseksi - ja edesauttanut nihilismissä - arvojen degeneraatiossa - ja "olemisen unohtamisessa" (Heidegger). Sellaiset sanat kuin "kauneus", "rakkaus", "ystävyys" menettävät merkityksensä koska niille ei löydy vastaavuutta empiirisestä todellisuudesta - niistä ei voida puhua (Wittgenstein). Tässä on valistuksen tragedia. Modernisaatio johtaa nihilismiin, olemisen unohtamiseen. Vain filosofia, joka vastustaa tosiasiallisuutta ja myöntävää ajattelua (Marcuse), pelkkää tosiasioiden rekisteröimistä, voi pelastaa meidät nihilismistä. Myöntävä ajattelu vastaa kysymykseen "miten asiat on" eikä "miten asioiden tulisi olla", ja on täten vallitsevan järjestyksen puolella. Myöntävän ajattelun vastustaminen on filosofian oikeutus.

"[L]uonnontieteitten ulkopuolella esiintyvä tieteellinen ajattelu (laajassa merkityksessä tieteellinen, vastakohtana metafyysiselle, tunnepohjaiselle, epäloogiselle ajattelulle) muuttuu toisaalta puhtaaksi ja itseriittoisaksi formalismiksi (symbolismiksi) ja toisaalta täydelliseksi empirismiksi. [...] Vakiintuneen puhe- ja käyttäytymismaailman suhteen näillä on yhteisenä nimittäjänä se ettei tätä maailmaa kiistetä eikä ylitetä. Täydellisen empirismin ideologinen merkitys käy ilmi nykyisestä filosofiasta." - Herbert Marcuse, "Yksiulotteinen ihminen", s. 179

Filosofian merkitys ei voi olla tieteen piirissä, vaan filosofian tulee ylittää tiede ja tieteellinen ajattelu kysymällä: "Miten asioiden pitäisi olla?"

"Ideologia on aivon jarru. Aivojen vapautusrintama on syntynyt." - Suomen talvisota 1939-1940, "Suomi palaa"

Kirjallisuus:
Heidegger, Martin: Oleminen ja Aika
Marcuse, Herbert: Yksiulotteinen ihminen

Ei kommentteja: