maanantai 5. toukokuuta 2008

Yhteiskuntafilosofian alkeet, osa II

Muutamia pohdintoja valtiosta. Robert Paul Wolffin mukaan valtio on ihmisryhmä joka hallitsee, määrää, hoitaa asioita ja pakottaa ihmiset noudattamaan sosiaalisen ryhmän sääntöjä tiettyjen valtiollisten rajojen sisällä. Hallitsija(t) voi olla kolmessa eri muodossa: (1) keisari, (2) joukko ihmisiä (sotilas juntta) ja (3) joukko, joka määrittää hallitsijansa kaikkien alaisten kesken (demokratia). Wolff ei tee tässä minkäänlaista eroa ihmisyksilöiden ja instituutioiden välillä. Jos ihmiset vaihtuvat, instituutiot silti pysyvät.

Valtion ideaa voidaan hahmotella monella eri tapaa. Valtiossa hallitus, eli ne ihmiset, jotka pakottavat ja ohjailevat ihmisiä, määrittelee lakeja – pysyviä käskyjä. Valtiota voidaan myös ajatella ”ruumis”- metafooran kautta: valtio on yhteiskunnan ruumis, valtio on yhteiskunnan poliittinen organisaatio. Valtio on hallinnollinen instituutio. Sen tarkoituksena on luoda ”kurin ja järjestyksen” kautta turvallisuutta. Tällä usein perustellaan valtion väkivaltamonopolia. Max Weberin mukaan valtio onkin ”oikeusjärjestyksenä ja hallitsemiskoneistona toimiva pakkoyhteisö, joka onnistuneesti vaatii itselleen fyysisen väkivallan käytön legitiimiä monopolia määrätyllä maantieteellisellä alueella.” Valtio on yhteisö, jolla on tietyllä alueella muista yhteisöistä riippumaton valta erityisesti yhteiskuntajärjestyksen ylläpitämiseksi. (Wikipedia)

Platonin ja Aristoteleen valtio- käsitykset ovat tässä yhteydessä mielenkiintoisia. Heidän filosofiansa taustalla oli Ateenan historiallinen tappio spartalaisille. Heidän käsityksensä valtiosta olivat monessa suhteessa kiinni ajatuksessa poliksesta. Polis oli Platoninkin valtion taustalla. Platonin utopiassa valtio on itseriittoinen, joka kykenee itse tyydyttämään omat tarpeensa. Täytyy kuitenkin muistaa, että polis vastaa tässä ainoastaan yhteisiä kulttuurillisia koodeja omaavaa yhteisöä.

Miksi yksilöiden tulisi alistua tälle väkivaltamonopolin omaavalle rakennelmalle? Valtion voidaan mielestäni ajatella olevan ainoastaan yksilöiden toiminnasta syntynyt rakentajilleen vieras ja heitä valvova ja kontrolloiva voima. Valtio ei todellisuudessa koskaan ole yhtä kuin valtion sisältämät ihmiset. Valtio on aina taloudellisen vallan ja muun konkreettisen vallan ilmentymä. Nokian pääjohtajan sana painaa Suomen valtiossakin enemmän kuin keskiluokkaisen kotiäidin. Olisi naiivia väittää muuta. Valtio voi olla oikeudenmukainen ainoastaan silloin kuin se on kansalaisten, eli valtion tekijöiden, hallussa ja ohjailtavissa. Suomen kokoista valtiota kuitenkaan ei voida hallita edellä mainitsemallani tavalla, vaan ”valtiota” tulee pienentää. Itseasiassa mahdollisimman pienet yksiköt olisivatkin yksilön vaikutusvallan – ja siis vapauden kannalta paras ratkaisu. Vain mahdollismman pienissä hallintayksiköissä yksilön ääni voi todella kuulua. Ihmisiä kun oikeasti kiinnostaa vain oman lähipiirinsä tapahtumat, ja niihin vaikuttaminen on yksilölle kaikkein tärkeintä.

-------------------------

Arkielämästäni: yritän tutustua vihdoin oopperataiteeseen. Kävinkin kirjastossa lainaamassa kaksi Richard Wagnerin oopperaa: "Lentävä hollantilainen" ja "Jumalten tuho". Katsotaan kuinka hyvin Wagnerin gesamtkunstwerkit toimivat.

Ei kommentteja: