torstai 29. toukokuuta 2008

Nietzschestä ja samaistumisesta

Perspektivismi oli Friedrich Nietzschen filosofian tärkeimpiä ajatuksia. Käytännössä se tarkoittaa kaiken olevan kiinni yksilön perspektiivissä - vulgaarissa muodossa se on eräänlainen "riippuu mistä roikkuu"-tyyppinen filosofia.

Perspektivismiä voidaan kuitenkin kritisoida, ei luonnontieteellisestä näkökulmasta, kuten yleensä, vaan pikemminkin sosiologisesta. Ihmisyksilön persoona, subjektiviteetti, muodostuu olennaisesti kanssakäymisestä muiden ihmisten kanssa tai ylipäänsä elävien olioiden. Ihmiset samaistuvat toisiin ihmisiin ja muodostavat subjektiviteettinsa ja persoonansa tätä kautta. "Mitä muutkin siitä ajattelevat?" ei ole tyhmä kysymys vaan ihmiselle olemuksellinen. Ihminen rakentaa identiteettinsä yhteisönsä kautta: yhteisön ollessa kunnossa myös ihmisen psyyke on kunnossa. Tämä oli Erich Fromminkin pointti.

Myös reifikoituminen liittyy tähän. Jos ihminen samaistuu ihmisiin samaistumisen sijasta esineisiin niin kuin näyttäisi nykyään tapahtuvan (muotiteollisuuden, design-sisustuksen yms. muodossa), ihminen vieraantuu ja hänen psyykkeensäkin on vaarassa. Ihminen tarvitsee mielenterveytensä säilyttääkseen toisia ihmisiä. Marx sanoikin, että: "Koska ihminen ei tule maailmaan peili kädessä eikä myöskään fichteläisenä filosofina, jolle "minä olen minä" riittää, niin hän näkee ja tunnistaa itsensä ensimmäiseksi toisessa ihmisessä. Pekka vakiinnuttaa identiteettinsä ihmisenä vain vertaamalla itseään ensin Paavoon kaltaisenaan olentona. Siten Paavosta tulee - omassa paavomaisessa persoonallisuudessaan - Pekalle ihmisen lajityyppi." (Lainaus Slavoj Zizekin teoksesta "Ideologian ylevä objekti")

"Ihmiset tunnistavat itsensä tavaroissaan; he löytävät sielunsa autoistaan, hi-fi- ja stereo-laitteistaan, monitasokodeistaan ja keittiönsä varusteista. Koko se mekanismi joka sitoo yksilön hänen yhteiskuntaansa on muuttunut ja yhteiskunnallinen valvonta ankkuroituu niihin uusiin tarpeisiin jotka se on tuottanut." - Herbert Marcuse, "Yksiulotteinen ihminen", s. 33

Miten tämä kaikki sitten liittyy Nietzscheen? Ensinnäkin nietzscheläinen ajatus yli-ihmisestä joka luo itselleen arvot ja maailman taiteilijan tavoin on pelkkää metafyysistä höpinää. Ihmisen kokemus maailmasta on yhteisöllistä. Ajattele varjossa olemista. Tiedät miltä se tuntuu, vaikka olisitkin auringossa. Ja kun tulee kuuma tiedät, että pitää hakeutua varjoon. Ja kun näet ihmisen kuihtuvan kuumalla aavikolla - koet fyysistä pahaa oloa, koska tiedät miltä kuumuus ja kuivuus tuntuvat.

Epistemologisesti asian voi havainnollistaa näin: koska kokemuksessamme on sellaisia piirteitä, jotka olemme kaikki väkisinkin kokeneet. Tämä seikka rajoittaa perspektivismiä ja varsinkin Nietzschen yli-ihmisoppia. Ajatus vallantahdosta heijastelee vain Nietzschen kulttuuripiirin keskeistä ominaisuutta. Vahvaa valtaa ja halua omistaa. Vasta elämänsä ehtoolla Nietzsche kykeni asettumaan "hyvän ja pahan tuolle puolen" ollessaan ilmeisesti lähes tiedottomassa ja lähes katatonisessa tilassa. Vasta kun Nietzsche kadotti oman subjektiviteettinsa, vasta silloin Nietzsche pystyi astumaan "massojen" ulkopuolelle. Helvetti ei ole toiset ihmiset, vaan toisten ihmisten vinoutuneisuus tai ylipäänsä toisten ihmisten täydellinen puute.

(Huomautus: en ota kantaa erilaisiin Nietzsche-tulkintoihin, ne eivät ole oikeastaan kiinnostavia. Tarkoitukseni on ainoastaan ottaa esille ihmisyksilöiden materialistinen tapa kokea ja kuinka siihen liittyvä epistemologia voi olla kumoamassa perspektivismiä ja muita relativismin lajeja. Yli-ihmisoppi perustuu ajatukseen yksilön kyvystä luoda oma todellisuutensa. Mutta jos yksilö käsitteenä jo sisältää yhteisönsä, johon kuuluu, niin mikä on yli-ihmisen mahdollisuus? Oleminen on yleisen ja erityisen välistä dialektiikkaa: yleinen kokemuksen muoto ja erityinen kokemuksen sisältö taistelevat ihmisen minuudesta. Yli-ihmisoppi nähdäkseni heijastelee myös Nietzschen kyvyttömyyttä myötäelämiseen. Kuinka Nietzsche-tulkinnat useinmiten unohtavat sen, että Nietzsche esimerkiksi halveksui naisia? Tästä mm. Leena Kakkori haluaa aina huomauttaa Nietzschen yhteydessä. Jos Kieli on Maailma, niin ainoastaan Käytäntö voi olla tie totuuteen. Kiellellisesti ilmaistu totuus voi realisoitua ainoastaan käytännössä, konkretiassa.)

---------------

(Ei tästä tule mitään. Tarkoitan filosofian jättämistä rauhaan kesän ajaksi. En tästä lähtien tee mitään lupauksia! Filosofiaa ei voi jättää rauhaan: se jää vainoamaan yöunia ja hiljaisia hetkiä.)

Ei kommentteja: