maanantai 14. huhtikuuta 2008

Guy Debordin aikakäsityksestä

"Ihminen ei ole onnellinen ennen kuin viimeinen byrokraatti on hirtetty viimeisen kapitalistin suoliin." - Kansainväliset Situationistit (SI), Pariisi 1968


Agraarisessa yhteiskunnassa aika koettiin sykliseksi. Tämän kokemuksen alkuperä oli maanviljelyssä ja siinä kuinka maanviljelys oli sidottu vuodenaikojen kiertoon. Aikakokemuksella oli materiaalinen alkuperä siinä missä sosiaalisella hierarkiallakin.

Tuotantomuotojen kehityksen vuoksi varsinkin porvarillinen historiankirjoitus on puhunut ainutlaatuisesta historiasta, jolla on alku ja loppu, ja jossa tapahtuneet asiat eivät voi toistua enää uudelleen. (Porvarillinen historiakäsitys näkyy mm. Hegelin filosofiassa, jossa aika on ainutlaatuista Hengen ja sen ilmentymien seikkailua.) Toisin oli laita syklisessä aikakäsityksessä. Porvarillisessa historiankirjoituksessa historia redusoituu voiton maksimoinnin periaatteeseen. Kaikki on ohimenevää, mikään ei palaa - paras pyrkiä mahdollisimman suureen voittoon. Lineaarisella aikakäsityksellä on siis selvästi kapitalistiseen tuotantoprosessiin palautuva luonne. Aika on rahaa! Älä tuhlaa aikaasi joutilaisuuteen! Käsite 'loma', jota ei voi olla olemassa ilman käsitettä 'työ', tarkoittaa tehokasta rentoutumista, ei joutilaisuutta, ja on siksi vain osa työntekoprosessia. Loma ei ole vapautta vaan olennainen osa tuotantoprosessia.

Ranskalaisen yhteiskuntafilosofin Guy Debordin mukaan nykyaikaisessa kapitalismissa on vallalla nk. "Spektaakkelimainen aika". Aika on reifikoitunut. Aika ja historia on muutettu tavaraksi jota myydä "laatuaikana" ja "aikana itselle" jne. Tavaroiksi muutetut tapahtumat (festivaalit), hetket (turismi ja elämysmatkailu) sekä menneisyydet (historiallinen elokuva, esim. sellainen roskaleffa kuin "Gladiator") olivat kaikki osa spektaakkelimaista aika- ja historiakäsitystä. Aika on tavaramuodon logiikan mukaisesti menettänyt kaiken käyttöarvonsa.

Toisaalta syklinen aikakäsitys elää yhä kokemuksessamme, päivänä ja iltana; työnä ja viikonloppuna; sekä jaksottaisina lomakausina. TV:ssä syklinen aika näkyy aina uusiutuvissa saippuasarjoissa ja joka vuosi toistuvissa urheilutapahtumissa. Vallalla on ikuinen tavaran keräämiseen omistettu nykyhetki. Tulevaisuutta ei ole (tai jos on, se käsitetään sijoitukseksi) eikä historiaa (muuta kuin viihde-elokuvana tms.).

"Samaan aikaan kun arki oli syklistä ja kvantitatiivista, historiallinen aika oli edelleen kvalitatiivista ja ainutlaatuista. Arjen elämän "laadulliset" hetket voitiin kokea vain toisen käden kokemuksina. Historia - johon kuluttaja ei voinut vaikuttaa - näyttäytyi hänelle vain spektaakkelimaisina ilmentyminä esimerkiksi TV:n välityksellä. Kulttuuriteollisuuden kolonialisoimasta historiasta - menneestä patriarkaalisesta (his-story) ajasta - tuli tavara muiden joukossa." - Marko Pyhtilä, "Kansainväliset situationistit - spektaakkelin kritiikki" (2005), s. 136

Klassisen kapitalismin "hyödytön aika", lorvailu etenkin, on todellista vapautta. "Tätä joutilasta kavahtakaa". Hän ei halua elämäänsä hukata työnteolle ja tavaroiden haalimiselle. Ihmiset säästävät aikaa esim. käyttämällä julkisia kulkuvälineitä, mutta samalla tarvitsevat aikansa täyteen. Time is up. Olemme kuolleita:

"Kaikkia kehotetaan säästämään 'nuoruus-pääomaansa', vaikka tällaisella pääomalla keskinkertaisestikin käytettynä on vain vähäisiä mahdollisuuksia säilyttää taloudellisen pääoman kestävä ja kasautuva ominaisuus. Tämä kuoleman yhteiskunnallinen poissaolo on identtinen elämän yhteiskunnallisen poissaolon kanssa." - Guy Debord, "Spektaakkelin yhteiskunta" (1967), s. 160


Ei kommentteja: