lauantai 12. huhtikuuta 2008

Epistemologisia huomioita

Vaikka en välttämättä ole kokenut epistemologiaa kaikkein läheisimmäksi filosofian osa-alueeksi, nousevat sen piiriin kuuluvat ajatukset tuon tuosta esille ajattelussani. Siksi onkin tärkeää nyt hieman selventää ajatuksiani.

Nykyinen epistemologia voidaan jakaa kahteen vallitsevaan lähetymistapaan. Internalistiseen ja eksternalistiseen. Ne liittyvät siihen, kuinka voimme oikeuttaa uskomuksemme. Internalisti lähtee liikkeelle uskomuksen subjektin sisäisistä tiloista. Internalismin mukaan tietoteoriassa tulee lähtee liikkeelle subjektista käsin. Kaikki se, millä uskomus voidaan oikeuttaa, on internalistin mielestä saavutettavissa sisäisestä maailmasta käsin. Eksternalisti, kuten voi jo päätellä, ajattelee päinvastoin. Eksternalismissa ajatellaan että uskomukset voidaan oikeuttaa ainoastaan subjektin ulkoisilla seikoilla. Esimerkiksi tutkimalla ihmisten kognitiivisia rakenteita ja kykyjä, voimme lähestyä tietoteoreettisia kysymyksiä.

Eräs merkittävimmistä eksternalistisista oikeutusteorioista on reliablisimi.

Henkilö tietää, että p jos ja vain jos p on tosi, henkilö uskoo että p on tosi, ja henkilö on omaksunut uskomuksen että p jotakin luotettavaa prosessia käyttäen.

Miten reliabilistit määrittelevät "luotettavan prosessin"? Kuinka voimme tutkia näitä "luotettavia prosesseja", mikäli emme jo ota internalistista lähtökohtaa tietoteoriaan? Kuka omaisi sellaisen erityisen näkökulman johon voisimme nojautua, ja joka määrittäisi "luotettavat kognitiiviset prosessit"?

Nähdäkseni mitään erityistä näkökulmaa ei voi saada. Epistemologisen oikeutusteorian tulee olla jo lähtökohdiltaan internalistinen! Tietoteoriaa ei voida naturalisoida ilman realistista lähtö-oletusta. Eksternalisti olettaa uskomukset jo oikeutetuksi - muutoinhan hän ei pystyisi naturalistiseen tutkimukseen! Eksternalismi näyttäisi tässä olevan kehämäinen.

Emme voi oikeuttaa uskomuksiamme muutoin kuin sisäisen maailman kautta. Skeptisismiin meidän ei tarvitse päätyä internalismissa. Tässä meidät pelastaa C.S. Peirce ja abduktiivinen päättely: mikä onkaan paras selitys sille että näen maailman juuri sellaisena kuin se minulle näyttäytyy? Se, että maailma todellakin on suunnilleen sellainen kuin se näyttää olevan, ja myöskin se, että toiminnallani on näyttäisi olevan tietynlaisia, minusta riippumattomia rajoituksia.

Lopuksi: naturalisoidut tietoteoriat näyttäisivät olevan totaalista paskaa, koskapa ne jo olettavat realismin ryhtyessään oikeuttamaan uskomuksia.

Kirjallisuus:
Markus Lammenranta: Tietoteoria, Gaudeamus 1993
C.S. Peirce: Johdatus tieteen logiikkaan ja muita kirjoituksia, Vastapaino 2001

Ei kommentteja: