lauantai 29. maaliskuuta 2008

Elokuvat


Kiinnostukseni elokuvaan näyttää nousevan kohisten, eikä syynä luultavasti vähiten ole Juri Nummelin elokuvan historiaa käsittelevä teos "Valkoinen hehku - johdatus elokuvan historiaan", jonka olen kohta lukenut kokonaan. Teos on, lyhyesti ja ytimekkäästi ilmaistuna, helvetin hyvä. Se käsittelee elokuvan historiaa niin kokonaisvaltaisesti, että Peter von Bagh jää helposti toiseksi.

Nummelin ei tarkastele elokuvaa ns. tekijöiden historian näkökulmasta. Elokuva on muutakin kuin yhden neron luomus. Elokuva on myös teknologiaa, taloutta, sosiologiaa, psykologiaa... Totuus elokuvasta voidaan löytää vain tutkimalla elokuvan ilmiötä koko sen laajudessaan, eikä pysähtymällä luomaan porvarillis-romanttista ja auttamattoman vanhentunutta ajatusta auteur-nerosta.

(Nummelinin teoksessa voi olla ongelmallista se, että teokseen on mahdutettu kaikki elokuva animaatioista dokumentteihin ja avant-garde-elokuvasta trash-leffoihin. Ilmiöt tulevat käsitellyiksi paikoitellen kovin pinnallisestikin.)

Auteur-teoriassa on nähdäkseni se hyvä puoli, että se on auttanut elokuvaa saamaan uskottavan statuksen taiteena. Mutta todellisuudessa elokuva on joukkovoimin tehty teos. Joukkoa toki johtaa ohjaaja, mutta silti. Kiinnostavaa onkin tutkia teosten sisältöjä pikemminkin kuin tekijöitä. Kuten kirjallisuudessa, myös elokuvatutkimuksessa biografinen näkökulma tutkimuskohteeseen tulee hylätä. Teoksen totuus löytyy vain sitä itseään tutkimalla. Elokuvan ilmiö puolestaan voidaan selvittää monitieteellisellä tutkimuksella ja siitä tehdyllä yleisemmällä teorialla elokuvasta. Tarvitaan elokuvateoria - elokuvan filosofia. Jokainen itsestään tietoinen ohjaaja pyrkii joukkoa ohjaamalla konkretisoimaan elokuvan filosofian ja siihen liittyvän yleisen filosofian.

Mutta anyway... Jatkan elokuvan katsomista.


Ei kommentteja: