lauantai 9. helmikuuta 2008

Taidefilosofisia huomioita

Pitkästä aikaa uusi kirjoitus blogiin. Tietokone on rikki. Olen aloittanut kirjallisuuden opiskelun yhtenä sivuaineista, ja täysin uudenlainen kiinnostus kaunokirjallisuuteen on syntynyt. Haluaisinkin esittää nyt jonkinlaisia taidefilosofisia huomioita.

Martin Heideggerin taidekäsityksen mukaan taiteen olennaisiin tunnuspiirteisiin kuuluu se, että se jollakin tavalla "avaa olemista", paljastaa meille olemisen mieltä. Esimerkiksi Hölderlinin runoja käsittelevissä teksteissä hän osoittaa kuinka runoilija kieltä muuttamalla avaa meille todellisuuden uudella tavalla. Kieli on yksi meidän olemisemme perusteista, ja kieltä muuttamalla muutamme myös maailmasuhdettamme. Heidegger ei ollut käytä sanaa "perspektiivi", mutta itse haluaisin ottaa kyseisen termin käyttöön tässä yhteydessä. Runoilijat, ja muut taiteilijat, avaavat meille aina radikaalisti uuden perspektiivin maailmaan.

Eettistä taide on juuri tämän perspektiivi-ajatuksen kautta. Avatessaan uusia tapoja olla maailmassa taide edistää myös samaistumisen mahdollisuutta ihmisten välisessä toiminnassa. Sen sijaan viihde rajoittaa ja tasapäistää kokemusta. Viihde on teollisesti tuotettuja, standardisoituja kokemuksia. Tämä tietysti rajoittaa olemisen tapoja - tai perspektiivien muodostumista - ja siksi on moraalisestikin epäilyttävää. Viihde on ideologiaa, se on vallitsevan järjestyksen tuottamaa kokemusta. Taide ei sitä ole. En uskalla hirveän pitkiä psykologisia johtopäätöksiä tehdä, mutta juuri taiteen halveksunta ("en mä taiteesta mitään ymmärrä", "taide on herrojen hupia" jne.) on merkki ideologisesta ajattelusta. Taide halutaan kiellon ja formalisoinnin kautta tuoda osaksi ideologiaa. Puhdas formalismi puhuessaan "ei-mistään" hyväksyy järjestelmän. Åke Lindmannin elokuvat talvi- ja jatkosodista ja "realistinen" kirjallisuus eivät ideologisuudessaan juurikaan eroa Dingon ja Idols-kilpailun kaltaisesta kulttuurijätteestä. Taide on määritelmänsä nojalla aina kriittistä - vaikkakaan ei aina eksplisiittisen poliittista. Polittista taide kuitenkin on aina edes auttaessaan psykologista samaistumisen kykyä, joka on kaiken moraalisen toiminnan (siis myös politiikan) perustana.

Index Librorum Prohibitorum (muutamia esimerkkejä):
Anna-Leena Härkönen: koko tuotanto poltettava
Ilkka Remes: jok'ikinen muistijälki kyseisen ali-ihmisen olemassaolosta tuhottava perusteellisesti
Pirkko Saisio
Åke Lindman: hirtettävä ruosteiseen piikkilankaan ja upotettava kiehuvaan rasvaan
Laila Hietamies: koko hänen iljettävän sentimentaalisen isänmaallisuuden läpitunkema tuotanto kielletävä
Kari Hotakainen: kirjailijan täydellistä mielikuvitoksettumuutta säälittävä
Leena Lehtolainen
Tommy Tabermann

Ei kommentteja: