maanantai 7. tammikuuta 2008

Dostojevskin psykologiasta

Palasin eilen takaisin Jyväskylään. Olo on todella väsynyt ja epäsosiaalinen. Tekisi mieli lukea Dostojevskin teos "Muistelmia kuolleesta talosta" nyt loppuun, mutta olen liian väsynyt mihinkään henkisesti vaikeaan. 1800-luvun venäläinen synkistely ei juuri nyt riitä, vaan tarvitaan 1990-lukulaista pohjoismaista misantropiaa (olen kuunnellut black metallia - trve kvlt kamaa). Olen päättänyt keväällä lukea enemmän kaunokirjallisuutta. Se inhimillisen kulttuurin osa-alue on jäänyt vähemmälle. Pitää myös liikkua enemmän, kävin tänäänkin uimassa pikaisesti. Seuraavassa ote Dostojevskia, jospa se innostaisi Teidätkin pois tv:n äärestä nauttimaan taidetta ja lukemaan "Muistelmia kuolleesta talosta":

"Se, joka on kerran maistanut valtaa, rajatonta itsensä kaltaisen Jumalan luoman veljen ruumiin, veren ja hengen ylitse ulottuvaa valtiutta, se, joka on maistanut tätä valtaa ja täydellistä toisen olennon, Jumalan kuvan, ääretöntä alentamisen mahdollisuutta, ei voi enää olla vapaa omissakaan tuntemuksissaan. Tyrannius on eräänlaista tottumusta, sillä on kehittymismahdollisuuksia, se kehittyy lopulta taudiksi. Pidän varmana, että mitä parhainkin ihminen voi tottumuksesta raaistua ja tylstyä aivan eläimen asteelle. [kursivointi minun] Veri ja valta juovuttaa; siveellinen rappiotila, raaistuminen, kehittyy yhä pitemmälle; järki ja tunne hyväksyy lopulta tyranniuden, ja mitä luonnottomimmat ilmiöt suorastaan hivelevät tyrannin vaistoja. Tyrannissa kuoleutuu ainakin ainiaaksi ihminen, ja ihmisarvoon, katumukseen, uudestisyntymiseen paluu käy hänelle melkein mahdottomaksi. Sitä paitsi esimerkki, tämmöisen omavaltaisuuden mahdollisuus levitttää tartuntaa koko yhteiskuntaan, tällainen valta on houkuttelevaa." -Fjodor Dostojevski, "Muistelmia kuolleesta talosta", s. 212 (suom. Ida Pekari)

Jonathan Glover on teoksessaan "Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria" puhunut moraaliresursseista. Kun näitä moraaliresursseja muokataan jatkuvalla indoktrinaatiolla, esim. uskottelemalla että juutalaiset eivät ole ihmisiä, eivätkä ainsaitse elää, ja ihmiselle annetaan valta alistaa "alempiarvoiset", on ihmisen helpompi myöskin jatkossa käyttäytyää kuin tyranni. Dostojevskin psykologista silmää on siis turha väheksyä. Se on juuri niin tarkka kuin puhutaan. Myös Dostojevskin teokset peräänkuuluttavat moraaliseen ajatteluun psykologiaa. Monet taiteentekijät ovat teoksissaan kuvanneet samaistumista moraalin edellytyksenä. Elokuvataiteilijoista Kieslowski on onnistunut kuvaamaan tämän samaistumisen äärimmäisyyden elokuvassaan "Veronikan kaksoiselämä". Siinä päähenkilö, ranskalainen Veronique, kykenee jopa olemaan, kirjaimellisesti, toinen ihminen, kaksoisolentonsa puolalainen Weronika. Kun Weronika kuolee, tuntee Veroniquekin kuoleman, hän kertakaikkiaan kuolee toisen ihmisen kuollessa. Ehkä Kieslowski haluaa sanoa, että moraali ja ihmisyys yleensäkin perustuu samaistumiseen?

Voin tehdä ylitulkintaa Kieslowskin tapauksessa, mutta toinenkin elokuvaohjaaja tulee mieleen. Aki Kaurismäki. Hänen elokuvissaan ei julisteta suuria väitelauseita moraalista, vaan hänenkin elokuvissaan kaikki moraalisuus ja humanismi perustuu nimenomaan solidaarisuuteen, samaistumiseen.

Jonathan Glover ilmaisee osittain samaa asiaa hieman tieteellisemmin:

"Siteemme meille läheisiin ihmisiin nakertavat yksitahoista omanvoitonpyyntiä. Aviomiehet, vaimot, rakastajat, vanhemmat, lapset ja ystävät hämärtävät itsekkään toiminnan rajoja. Francis Bacon oli oikeassa sanoessaan, että ne joilla on lapsia, ovat antaneet kohtalolle panttivankeja. Vääjäämättä myös muut ystävyyden ja rakkauden muodot pitävät meitä panttivankeinaan. Pidättyviltä ihmisiltä ihmissuhteiden syvemmät tasot jäävät saavuttamatta. Itsensä antaminenhan tarkoittaa sitä, että osa itsestä kuuluu sille, josta välittää. Tunnemme jatkuvaa vetoa uudenlaisiin myötätunnon ja sitoutumisen muotoihin. Ahdas omanvoitonpyynti järkkyy." ("Ihmisyys", s. 43-44)

Ei kommentteja: