lauantai 5. tammikuuta 2008

Kaappiateisti Tuomioja



"Teologit ulos yliopistosta! - Ateisti Erkki Tuomioja tuli 'ulos kaapista'" otsikoi eilinen Ilta-sanomat (4.1.2008) näyttävästi juttunsa Tuomiojan Skepsis ry:n 20-vuotisjuhlassa pitämästä puheesta. Olen aiemminkin ihaillut Erkki Tuomiojan älyllistä rehellisyyttä. Mutta tästä täytyy hänelle antaa täydet kymmenen pistettä! Tuomioja on yhä ainoa uskottava poliitikko koko eduskunnassa muutamaa vihreätä ja satunnaisia vasemmistoliittolaisia lukuunottamatta.

Vaikka Suomea väitetään sekulaariksi valtioksi, on ateistiksi tunnustautuminen yhä eräänlainen häpeä, vaikka ateismihan on pelkästään tervettä järkeä. Osansa Tuomiojan tunnustukseen oli Richard Dawkinsin mainiolla teoksella "Jumalharha", jonka lukeminen johti itsellänikin kirkosta eroamiseen. Kirjan ydinajatuksia on uskonnon darwiniaanisen selittämisen lisäksi eettinen vaatimus siitä, ettei lapsia indoktrinoitaisi uskonnolliseen ajatteluun, vaan heidän annettaisiin rakentaa vapaasti oma maailmankatsomuksensa. Eri asia sitten on kuinka tämä tulisi toteuttaa, koska kuitenkin vanhemmat tavalla tai toisella siirtävät uskomuksiaan lapsiinsa. Tietoista uskonnollista indoktrinaatiota ei kuitenkaan voida hyväksyä.

Ei riitä että uskonnollista aivopesua tapahtuu kotona, vaan myös kouluissa uskonto on ongelma. Koulujen ala-asteilla ongelma on nähdäkseni se, että opettaja kertoo lapsille Raamatun tarinat samalla auktoriteetilla kuin millä hän opettaa matematiikan totuuksia. Tämä jos mikä on aivopesua. Kouluista voitaisiin mielestäni uskonnon opetus poistaa kokonaan ja korvata se jollakin yleisemmällä katsomusaineella. Ruotsissa tähän suuntaan ollaan jo menossa. Koska yhteiskunta on monikulttuuristunut, ja yhteiskunnassa on sellaisia etnisiä ja uskonnollisia ryhmiä, joiden arvot eivät vastaa kristillistä arvomaailmaa, on koulutuslaitos joutunut pieneen kriisiin. Miten opettaa katsomusaineita? Ainakaan ei ole järkevää hajottaa katsomusaineiden opetusta jokaiselle erityisryhmälle sopivaksi (islamilaisille oma uskonnonopetus, kristityille oma, uskontokuntiin kuulumattomille oma, jne...). Yleisen katsomusaineen perustaminen säästäisi resursseja (ei tarvittaisi kuin yksi opettaja koulua kohti) ja tämä myös toisi eri kulttuuriryhmät toistensa luo, mikä tietysti edistäisi suvaitsevaisuutta. Eri asia on, millainen tämä opetuksen sisältö sitten tulisi olla.

Jokin aika sitten kohua aiheuttaneet Muhammed-pilakuvat olivat itselleni hämmästys. En yhtynyt siihen sunnuntaihumanistien itkua tihrustavaan kuoroon "suvaitsevaisuudesta" ja "moniarvoisuudesta". Islam ei ole millään tavalla pyhä. Ja vaikka vuoden 2001 jälkeinen aika ollaan nähty islamin ja lännen ristiriitana, ja että tämä ristiriita tulee humaanisti selvittää, ei islam tästäkään huolimatta ole kritiikin ulkopuolinen. Miksi sananvapautta tulisi rajoittaa uskonnon vuoksi? "Miksi meidän tulisi hyväksyä minkään näköistä sananvapauden rajoittamista sen vuoksi, että se loukkaa joidenkin uskonnollisten tunteita?", kysyi Tuomiojakin.

Teologisen tiedekunnan poistamistakin Tuomioja vaati. Tästäkin olen samaa mieltä: teologisella "tieteellä" ei ole mitään sijaa yliopistossa. Teologia voitaisiinkin liittää yleisen uskontotieteen alaisuuteen. Kristillisen teologian tutkimisella on sijansa, mutta ei yksinään. Uskontotieteen tulisi kuitenkin olla täysin sitoutumaton mihinkään erityiseen uskonnolliseen tunnustukseen. Näin ei nykyisen teologisen tiedekunnan kohdalla ole, vaan suurin osa teologeista siirtyy opintojensa jälkeen kirkon palvelukseen.

Tuomiojan "ulostulo" ei ole mitenkään yllättävää tai edes kovin dramaattista, mutta ainakin se on omiaan edistämään sekulaareja, rationaalisia arvoja, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä ehtoja paremman yhteiskunnan rakentamiseksi. Totuudenmukaista yhteiskuntaa ei rakenneta mystiikan ja irrationalismin päälle. Eikä myöskään maailmoja syleilevän hyväntekeväisyyden...

Lue:
Richard Dawkins: Jumalharha

Ei kommentteja: