sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Kovimmat kolahdukset musiikin saralla vuonna 2007

1. Radiopuhelimet - Viime syksynä Avanto-festivaaleilta Teemu Mäen lyhytelokuvasta "Tapio" bongattu bändi. Mutta vasta tänä vuonna hurahdin kyseiseen orkesteriin kunnolla. Ensin tajunnan räjäytti (alkoholin ohella) bändin keikka Kuudes linja-ravintolassa Helsingin Kalliossa. Biiseistä ei ole mitään muistikuvaa... Ainoastaan fiiliksestä on enää olemassa ns. näppituntuma, lihasmuisti. Myöhemmin kesällä Tornion LöözRokissa pääsin jopa tapaamaan orkesterin - humalassa tietysti - häpäisten itseni totaalisesti. Setti oli LöözRokissa liian intensiivinen, jotta olisin koko keikan jaksanut pogota läpi. Ukot ovat kovassa kunnossa! Tänä vuonna on vähäiset rahat tuhlattu mm. Radiopuhelimet plays Kansanturvamusiikkikomissio-DVD:n, Radiopuhelimet-kirjan sekä Kansanturvamusiikkikomissio-kokoelman muodossa. Maailman paras bändi. Piste.

2. Ambient - Kyseinen musiikkilaji on täydellistä musiikkia tenttiin lukemista varten. Syntyy positiivinen fiilis suhteessa luettuun tekstiin, eikä tunnu ollenkaan vittumaiselta lukea. Toki ambientia voi sen itsensäkin vuoksi kuunnella. Kyynisiin olotiloihin dark ambientia.

3. Pikku Kukka - Työkaverini Tompan (joka soittaa kyseissä orkesterissa rumpuja) kautta löydetty bändi. Kaksi kertaa livenä nähty ja ensimmäinen kokopitkä albumi Palma hyväksi havaittu. Ensilevy on lähinnä kesäisen pirteää pop/rock/folk/kevytprogea. Fiilis on uskomattoman rento ja iloinen, mutta ei kuitenkaan kevytkenkäinen. Palman seitsemäs raita "Voimalaulu" ilahduttaa vakavammalla ja melankolisemmalla fiiliksellä. Vaikka vertaukset PMMP:hen ja Ultra Brahan ovat ymmärrettäviä, tekee Pikku Kukka kuitenkin täysin omaa juttuaan. Jatkoa innolla odottaen...

4. Vader - Tämän vuoden Tuskan sunnuntain ainoa mielenkiintoinen bändi. Tiukkaa death metallia Puolasta kyllästettynä vihalla ja jumalanpilkalla. Toimii Deiciden ja Behemothin faneille. Livebändinä erinomainen.

5. CMX - Talvikuningas. CMX:n uusin on mielestäni bändin toiseksi paras heti "Aionin" jälkeen. Vanhat fanit väittävät "Aurinkoa" ja "Auraa" CMX:n parhaiksi, mutta mielestäni tässä on kyse pikemminkin nostalgiasta kuin vilpittömästi musiikkiin kohdistuvasta arviosta. "Talvikuningas" on rohkea eksistentiaalinen proge-eepos, jota ei pilaa mikään. Lutakon keikka ei kuitenkaan kolahtanut itselleni. Mauttomat synasoundit ja kännisten scifi-nörttien lauma eivät toimineet ollenkaan. Talvikuninkaalta otetut biisit toimivat kyllä mainiosti, mutta sen sijaan yhtyeen paras kappale "Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen" oli pilattu huonolla livesovituksella.

Katsoin taivaalle kerran läpi taistelun savun
Läpi magneettikenttien häiriöiden
Yli radioliikenteen käskyjen, huutojen
Haavojen tuskan ja väsymyksen
Katsoin taivaalle hetken ja ymmärsin melkein
Kun laivojen fuusiopolttimet leiskui
Ja ympäri tuhannet hämärän hahmot
Vain pisteinä taktisen näytön näin
Siis sekunti vielä ja muistaisin sen
Miksi meidät on tehty, miten tänne on tultu
Vaan sekunti keskellä taistelun pauhun
On pieni ja mahdoton ylellisyys
Minun otsaani iskeytyi tyhjyyden yöstä
Sen liekkien keskeltä emp
Ja vaivuin pukuni sisällä koomaan
Kunnes heräsin jossakin toisaalla
-CMX - Quanta

6. Noisefest 2007 - Jokseenkin omituinen tilaisuus. Olin paikalla hyvissä ajoin, ja seurakseni saapui kaksi muutakin noisesta kiinnostunutta tyyppiä. Ovien auetessa yleisöä oli kolme nuorta miestä. Vaikka tunnelma oli pelottava, saatiin sali täyteen väkeä. Ensimmäisenä esiintynyt "Killer McHann" pelästytti jopa minut eräänlaisella grindcore-hardcore-jazzilla ("grindia jazzorkesterille"). En ole kuullut kyseisestä bändistä hirveästi, mutta heidän levynsä ostan heti kun sellainen tulee vastaan. Tilaisuuden toisesta bändistä, "Kiilasta" ei oikeastaan ole muistikuvia... Eräänlaista happofolkpsykedeliaa soittivat. Ei kolahtanut, kuten ei myöskään "Pymathon". Sen sijaan "Grunt" aiheutti valtavaa ihastusta ainakin omalta osaltani. Sadomasokuteisiin pukeutuneet nihilistit melusivat koko rahan edestä säestäessään takanaan pyörivää S/M-pornoleffaa. Nam! Päädyin ostamaan "Gruntin" klassikkolevytyksen, "Europe After Stormin". Viimeisenä esiintynyt amerikkalainen noiserock-bändi "Wolf Eyes" ilahdutti paitsi "Will Trade For Weed"-tyyppisestä levymyynnistä tilaisuudessa sekä hc-bändi "Kaaoksen" bändipaidalla, jota eräs bändin jäsen ylpeänä kantoi yllään, niin myös sisuskaluja pyörittävällä audio filthillä, jolle olisi toivonut lisää volyymiä. Päädyin ostamaan myös bändin julkaisun, "Recycled" nimisen c-kasetin, jota oli äänitetty mm. Mariah Carey-äänitteen päälle.

7. M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen keikat Nosturissa Gommina ja Pommina, sekä erityisesti konsertti "Kielletyt laulut" Stoassa, Helsingin Itäkeskuksessa. Nummisen irvailu valtaapitäviä kohtaan sekä iloinen underground-anarkismi toimivat aina kun systeemi vituttaa. Kapinan ei aina tarvitse olla angstia ja tuskaa, vaan kapinoida voi myös huumorilla. M.A.N. toteuttaa tämän menettämättä uskottavuuttaan.

8. Tundramatiks "Art goes Kapakka"-tapahtumassa. Helsingin juhlaviikoilla jäi parhaiten mieleen tämän jonkinlaista keksityn etnon ja punkin yhdistelmää soittava Helsinkiläis-trio. Jo aiemmin keväällä olin yrittänyt nähdä kyseisen bändin livenä Semifinalissa, mutta kyseinen esiintyminen meni täysin ohi allekirjoittaneelta mm. liiallisen alkoholin nauttimisen vuoksi. Myös lämmittelijät, varsinkin "Electric Monk", vakuuttivat niin tehokkaasti ettei ollut pääesiintyjää edes tarpeen nähdä. Ostin kuitenkin Tundramatiksin albumin "Kyy Pivossa" kyseisestä tapahtumasta, ja live-esiintymisen missaaminen jäi harmittamaan.

Muita tärkeitä nimiä kuluneelle vuodelle...

Current 93
Tenhi
Ulver
Kuha.
Venetian Snares

Ei kommentteja: